Ulkosuomalainen

Kun nukkuu muutamana yönä oikeen hyvin ja pitkään, ei tahdokaan enää uni tulla. Ja kun tässä sitten makoilee pienen pojan tuhina korvan juuressa, tulee mieleen että on ihanaa olla Suomessa, mutta myös että on ikävä perheen vanhempia poikia ja omaa kotia Sveitsissä. Sellaista tää ulkosuomalaisen elämä on, ainakin mulle. Kun arkinen elämä pyörii Sveitsissä, en kaipaa Suomeen. Ystäviä ja sukulaisia kaipaa tietysti, mutta ihanat tutut maisemat ja omat suosikkiruoat unohtuvat kunnes ne taas näkee. Sitten kun täällä on, tuntuu että onpas kivaa ja voikun voisi olla pidempään ja treffata ihmisiä enemmän ja useammin. 

Millon me muutetaan Suomeen kaikki kysyy. Noh, en minä tiiä. Sveitsissä viihdytään ja muuttosuunnitelmia ei ole (vastahan me muutettiin!), mutta ei sitä tietty ikinä tiedä mihin elämä vie. Sellainen väliaikaisuuden maku on suussa ennenkun asettuminen tapahtuu, ja siihenhän yleensä menee muutama vuosi (siihen asettumiseen).  Hieman haikeus on tunkenut mieleen kun ollaan kyläilty omissa kodeissa asuvien kaverien luona. Kyllä minäkin sitten sisustan joku päivä.. Kaivan kaikki reissusta mukaan tarttuneet ja ripustan seinälle kuvia, enkä muuta minnekään. 

Mutta nyt mä vielä teen listan ostettavissa suosikkiruoista ja pakkaan laukut. Odotan innolla reissuja nykyisessä asuinmaassani ja sen naapurimaissa. 

Arjen haasteet

Facebookissa on pyörinyt 'Arkikuvahaaste' jo joitakin viikkoja. Luulin jo että se meni musta ohi (ja pisti kyllä miettimään että oonko liian aktiivinen feissarissa vai ystävistäni erkaantunut kun ei haastetta kuulunut..) mutta kyllä se vaan mullekin kolahti ja viiden päivän ajan postasin kuvia arjesta niinkuin tehtävään kuului. Päätin heti että myös bloggaisin arjesta noiden viiden päivän ajan, mutta kappas vaan, siinähän kävi niinkuin miljoona muutakin kertaa: ei kerennyt. Ja kun kerkesi, ei jaksanut.

Yksi haastamistani kavereista katsoi haastetta erilaisesta näkövinkkelistä ja kysyi "Mikä on sinun haasteesi tänään?". Hyvä ajankohtainen pointti, nimittäin minä kyllä ihan kokonaan jätin haasteet kuvaamatta arkikuvissani. Otetaanpas siis noi viisi päivää toisenlaisesta näkövinkkelistä:

1/5

Faceen postaamani kuva ja teksti:

1/5: checked out the close by exercise area today. Nice walk in the woods, got the day started better than coffee! Rekku tested the exercise areas, looking confused at the human weaves when Valtteri told him to weave! 

Se toinen vinkkeli:

Aamulla olisin halunnut vaihtaa paikkaa Rekun kanssa kun unta oli takana jotain 5 tuntia (?) pienissä pätkissä ja olo lähes pahoinvoiva. Valtterin nukkumaan meno vaikeudet ja painajaiset paino mun mieltä (unen puutteen lisäksi) eikä kahvi auttanut yhtään. Ärtynyt ja ärsyyntynyt Raisa.

Iltapäivällä (tuon pururata ulkoilun, lounaan ja Valtterin pitkien päikkärien jälkeen) meno oli kaikilla jo paljon aurinkoisempaa. Kunnes tuli taas ilta. Hämähäkkien pelkoa, paniikkihuutoa, satujen lukemista yksi toisensa jälkeen, rauhoittelua, laulamista.. ja kun poika vihdoin nukahti, minä istuin sohvalla takki tyhjänä ja neuvottomana uuden haasteen edessä. Ihanaa olla äiti, mutta..

2/5

Otetaan taas ekaksi tää fb-julkistettu versio:

2/5: a half-day trip by train down to Nyon by the lake. Met up with a new fellow-Finn-friend & son at the park and shopped at the big grocery store. Valtteri was a little restless-tired on the way back.. and Rekku was pleased with the raw bone I brought back for him! 

Perjantai oli eka päivä viime viikolla kun liikuttiin kylästä mihinkään kun Vallulla on räkä lentänyt. Kiva reissuhan se Nyoniin oli, ja ihmeen pienellä känkällä selvittiin vaikka pitkäksi menikin. Pientä kivaa lisämaustetta toi yhdistelmä räjähtänyt kakka + vaipanvaihtohuoneen hanan jääkylmä vesi + loppuneet kosteuspyyhkeet..

Se toinen näkövinkkeli eli postaamatta jäänyt kuva:

Vallu harjoittelee intensiivisesti saksilla leikkuu taitoa. Tämä näperrys rauhoitti puoleksi tunniksi niin että mä sain siirrettyä sisustustarrat Vallun oveen. Tyyntä myrskyn edellä.. mutta jo parempi ilta kuin edellinen - ehkä myös siksi että itse en edes ehdottanut nukkumaan menoa ennekuin poika oli selvästikin aivan väsynyt. Todellisuuden pakoa sanoisi kriittinen  minä.

3/5

Kuun viimeinen lauantai, viimeinen mahdollisuus siivota entistä asuntoamme. Siispä siinä se koko päivä taas meni:

3/5: hopefully the last of my recent typical weekends - moving stuff. Cleaned the ex-flat in Bernex (forgot to take a pic of the mop so just a pic of the clean flat, yay!) and spent time with the boys while hubby did his share.

Enempää kuvia ei tullut otettua, ilta kun meni siivoushommista väsyneenä - en enää ees muista miten. Päivä sinänsä oli parempi kuin aikaisemmat siivouspäivämme, nyt kai osattiin jo organiseerata päivä niin että pojilla oli puuhaa eikä hermot menneet. Vallu se vaan söi taas huonosti, ja tietäähän sen millainen ilta siitä tuli: Raisa pääsi harjoittamaan olemattomia tuutulaulutaitojaan. (Suorastaan ihme siis että ne laulut tepsii..)

4/5

Juhlapäivä - kuten faceen tiedotin:

4/5: wonderful day!! Quick stop with Rekku to the village grocery store and other preparation, and the party itself - Valtteri is 2 tomorrow. Loads of fun with many friends and cool presents, and a very cool cake! (Mmmm, there was a little left for me to enjoy tomorrow too..) 

Ja ne mainitsematta jääneet haasteet..?

Mainitsematta jäi tietysti se valmistelupaniikki jonka koin kun tajusin että olin unohtanut varata aikaa salaatin tekoon ja jouduin jättämään ikkunat pesemättä - mitä kukaan ei kuitenkaan tuntunut huomaavan. Kukaan ei myöskään piikitellyt katosta puuttuvista lampuista.. Eihän ne oo tuparit eikä mitkään jos ei vielä vähän oo keskeneräisen näköistä?  Paniikki ei ollut aiheeton, sillä ensimmäisten vieraiden saapuessa olin vielä meikittä, verkkareissa ja koitin vauhdilla painaa piparimuoteilla paahtoleivistä rekka- ja lentokoneminileipiä, niitä ainoita 'teemoitettuja' ruokia joita valmistin. Erittäin 'normaalilla' suomalaisella menolla siis mentiin kansainvälisestä vieraskaartista huolimatta.

Päivän pieni 'oma-aika hetki' oli tuo kyläkaupalla käynti Rekun kanssa (turistikylässämme kauppa auki sunnuntaisinkin, jahuu!!) sillä aikaa kun Antti polki Vallun kanssa vuoren päälle. Oli kiva kävellä kirpsakassa ilmassa ja oli onnellinen olo täällä St-Cerguessa asumisesta. Ihan unohtui unenpuute ja juhlienjärjestelyjännitys!

Tuparien lisäksi juhlittiin Vallun synttäreitä. Uskomatonta että poika on jo 2v.. ei enää mikään vauva. Muutaman lahjan avauksen jälkeen (joiden kanssa kk vanhempi Aino auttoi niin suloisesti) Vallu pääsi vauhtiin, ja tykkäsi kaikista lahjoista - erityisesti Autot ja Lentsikat leluista/peleistä/kirjoista/tarroista.. Olipahan aivan mahtavat bileet. Tuntuu erityisen hienolta että vain vuoden asumisen jälkeen meillä on jo niin monta hyvää ystävää jotka mahtavasti auttoivat juhlien kanssa ja saapuivat paikalle pitämään hauskaa.

Ekaa kertaa kynttilää puhaltamassa, äidin apua tarvittiin ;)

 Hampaiden pesuun huudetaan nykyään selkeällä äänellä "Rekku, tänne!" ja sitten yhdessä harjataan hampaat. 

Juhlien jälkeen meni ilta kymppiin ennenkuin uni malttoi tulla.Mulla meni kyllä yli puolen yön kun itse pääsin uneen - eikä siis juhlien jälkeisen siivouksen takia, vaan ihan vaan kaikesta mahtavasta päivästä palautuessa ja seuraavaa päivää jännittäessä..

5/5

Tätä feissaripostausta jo mietin vähän että pitäisikö reilusti tilittää haasteista vai mitä tekis - ja päädyin tietty kevyeen pintaraapaisuun vaan:

5/5: the 'grey everyday life' (as we tend to say in Finland) follows even the most fabulous party.

Se haasteet sisältänyt versio olis ollut tämmöinen:

@ Bernex

Aamulla heräsin jo ennen kellon soittoa - johan sitä tuli varmaan neljä tuntia parissa pätkässä nukuttua. Pakkasimme kamat ja aamupalat ja jätimme Rekun kotiin lepäämään (juhlat oli tosi rankat!). Vallu herätettiin vaipan ja vaatteiden vaihdolla - ja eikun matkaan kohti Bernexiä. Motarille kun päästiin, tajusin että unohdin rattaat. Jep, muistilappu ois taas saanu olla..

Bernexissä me hoidettiin parit viimeiset siivoussilaukset ennenkuin regien tarkastajarouva saapui paikalle. Tarkastuskokous suoritettiin sujuvasti ranskaksi, ja ne mitä jännitin (parvekkeen liaanien jäljet seinässä ja Vallun huoneen seinien maalaus) olikin rouvan meilestä tre bon, mutta haukansilmät löysivätkin keittiöstä pari nurkkaa joista ei ollut lika ihan täydellisesti lähtenyt.. ja niin muuttui päivän suunnitelma. Kokouksen jälkeen suuntasin Valtteri (11kg) sylissä mäkeä ylös kauppaan lisää myrkkyjä ostamaan. Kokouksen ajan kitissyt ja mua nipistellyt poika olikin oikea apulainen kaupassa! Sillä aikaa kun kipaisin hakemaan eväsleivän, oli poika raahannut ostoskorin kassalle ja lastasi siellä sujuvasti tuotteita hihnalle, takana oleva rouva seisoi siinä haavi auki että yksinkö tämä on kaupassa :o

Oltiin luvattu kokouksen jälkeen yläkerran Mariella kahvilla joten sinne me sitten ensin mentiin ja onneksi mentiin - Vallu keskittyi niin Mariella oleviin kirjoihin ja leluihin että sain yksin jynssätä alakerrassa (mukaanlukien vessanpöntön syväpuhdistus sienellä koska vessaharja oli jo heitetty pois.. hehkeetä). Vallu ei meinannut ees malttaa Marielta lähteä kun aika tuli. Antin kyydillä onneksi päästiin palauttamaan viimeinenkin avain ja asemalle, josta oli helppo aloittaa matka kotiin ilman rattaitakin kun Vallu sai nukuttua päikkärit autossa.

Junalla on jännä matkustaa :)

Vallu 2vee

Loppupäivä se sitten olikin oikeastaan yhtä juhlaa. Iso synttärisankaripoikamme käveli koko matkan asemalta kotiin (kiviaitaa pitkin, sivuttain ja hyppien), oli toista kertaa potkulaudalla ja sai jo itsenäisesti vauhdin aikaiseksi, ja halusi auttaa mua pyykkien kanssa.. Ilta meni niin hyvin että Vallun nukahdettua suht helposti lähdin Rekun kanssa lenkille kahdestaan sateeseen. Kotiin tultiin kyllä viimeiset askeleet reippaasti että pääsin rauhoittelemaan herännyttä poikaa, mutta kyllä se puolikin tuntia 'omaa aikaa' kummasti piristää!

Niinkuin myös tälläinen megabloggailu poikain nukkuessa!

* * *

Ja lopuksi totean että tarkoitushan ei ollut valittaa, missään vaiheessa tätä pitkää kirjoitusta. Tai no vähän, mutta ei siis niin paljoa ettei totuus hämärtyisi. Totuus kun on että on ihanaa olla äiti, kotiäiti, ulkosuomalainen kotiäiti, kotitöitä tekevä äiti, kiukuttelua kuunteleva ja haastavia kasvatustilanteita ratkova äiti, ja myös lyöntejä ja nipistyksiä vastaanottava äiti. Ja kaikkea siltä väliltä - hetkeäkään en vaihtais pois.

Just a couple of more boxes..

Moving is a lot of work. We could not have done our move without the help of my in-laws and several friends. Well, we could have.. But not the 'Finnish style' DIY move we did. Actually, after having our three last moves (in the last 5 years) handled by professionals, it was quite refreshing and even fun doing the move ourselves - but a lot of work. (Except for Rekku, who is relaxed thanks to Bach's rescue remedy drops and had a different job in mind for the "moving guys".)

Now there are some more boxes left, and tidying and organizing to do, but everyday life has started again. St-Cergue and our new home is great! Especially the garden..!! It has awsome to watch the boys roll around in the grass from the pure joy of having a garden :)

We have already had some friends visit - including a friend for Rekku, when Bobi the puppy (who stayed with us a week about a month ago) came along to check out the garden while the kids played inside. 

We also already have our second visitors staying with us - and it is only our second week in the new home ;) (St-Cergue is a touristic village..) Today we climbed up to the closest mountain top, 'Les Fruitières de Nyon', which is at 1333m, so about 300m higher than St-Cergue. What a beautiful view of the lake and mt Blanc! After the steep hike up.. (Huh!).

An agility farewell

Last night we went to our last agility practice for a while.

With Societe Canine Geneve's great agility gang. 

At Bernex grounds on a Wednesday night. 

... 

So in other words, it's not goodbye forever, but since we are moving this weekend, it might take a while before we make it to an agility practice, and it might be been longer before we make it back here again.

Or it might not - since Rekku, my old man, just fires up at practice. He runs fast, jumps around just for the fun of it, is trying his best to achieve the tug and toy or the durian treat. He really does not seem nearly 11 when running around the course!

Last night we did small drills with tricky bits (dog walk/tunnel and A-frame/tunnel options) and we did well, apart from my mistakes (really should know by now how much my shoulder line matters!) and Rekku's weird moment at the tunnel captured on video.

Valtteri was with me as usual, this time graduating from just helping out with building the course (putting the weave poles in is his new favorite) to holding Rekku's leash while we run. He also quite enjoys doing the weaves himself! So clearly, we must keep up with this fun hobby :)

I really had a good time last night. The language barrier is still there (I can only look in the mirror regarding that), but the SCG's agility people - like pretty much all agility people, wherever I have met them - are great. So friendly, helpful, welcoming.. really nice people. I would warmly recommend joining the practice at Bernex on Wednesday nights to anyone :) 

I hope to be back to visit or meet at competitions!

Veysonnaz

Minilomalla taas! Buy Club (.ch) tarjosi tammikuussa viikonloppua (2 yötä) Hotelli Chalet Royalissa edulliseen hintaan. Pakettiin kuului VIP vastaanotto, hotellin spa ja 10% ale hissilipuista. Rekku sai myös tulla mukaan, joten miksikäs ei?

Me lähdettiin reissuun jo pe puolenpäivän aikaan ja pysähdyttiin matkalla Bernhardin koirille omistetussa pienessä museossa. Rekulta oli museoon pääsy kielletty museon omien koirien takia, joten me mentiin Vallun kanssa kahdestaan katsastamaan maalaukset, piirrokset, patsaat, valokuvat, suklaalevyn kääreet, leffat ja täytetyt koirat joita pieni museo oli pullollaan. Jännittävämpiä olivat kuitenkin ehkä oikeat elävät lyhytkarvaiset Bernhardilaiset joita museon tiloissa asustelee vajaa kymmenen. Ja video jossa helikopterilla vietiin koira etsintätöihin lumisille vuorille!

Kummalla on isompi pää?

Perillä Veysonnazin kylässä me kerettiin pienelle kävelylle ennenkun Vallu nukahti ja mä lähdin testaamaan hotellin wellness osastoa. Vastaanoton poika sanoi ettei lapset saa osastolle mennä "it's bad for their health and bad for the other guests". Pidin suuni kiinni siitä että johan se Vallu alle vuoden ikäisenä saunassa on vieraillut ja osaisi kyllä käyttäytyä.. Mutta koskapa tämä sauna onkin oikea sauna, ei ois Vallu ehkä siellä viihtynyt. Nimittäin mittari näytti 80c ja lauteet oli niin kuumat että jalkapohjat melkein paloivat lauteille kivutessani! Mutta hei, ite sai heittää löylyä niin paljon kuin kesti :D Mä yritin mennä lumeen kierimään (poreamme oli saunaosaston terassipihalla) mutta auringon kovettama hanki ei oikein soveltunut tarkoitukseen, auts!

Parvekkeelta oli kyllä kieltämättä upeat näkymät..

Lauantaipäivä oli Antin laskupäivä. Me käytiin metsässä kävelyllä, puistossa leikkimässä ja laskettiin kurahousuissa mäkeä. Lumet oli kylästä aika pitkälti sulaneet, eikä ihme kun lounaalla paahtui T-paidassakin.. Oltiin siis hissin ala-aseman luona terassilla, kivenheiton päässä hotellilta. 

Illallisaika on aina haastava reissussa, nälkä ja ravintoloiden aukiolo kun ei välttämättä kohtaa. Me päädyttiin pitämään piknikiä huoneessa, ja siitähän Vallu tykkäsi - juustoa ja kuivalihaa "pliis lisää" sanoo poika :D

Sunnuntai oli mun laskupäivä. Rinteitä oli vaikka kuinka paljon, ja vaikkakin aika kovassa kunnossa, niin lunta riitti. Koko päivä meni huomaamatta kun vaan laskin aina uudelle hissille ja taas uuden rinteen.. Ja lounastreffit mulla oli tietty poikien kanssa, niinkuin myös afterskitreffit :) 

Ei oo ruuhkaa, ei..

Neljä laaksoa - mihinpäin menis?

Ikuisuuden sompahissi..

Mahtavan viikonlopun tietty kruunasi kotiin paluu ruuhka (kaikkiko ne palaa vuorilta järventantaan samaan aikaan?) ja Vallun takapenkiltä kuuluva yskä. Eilen käytiin lekurissa, virushan se siellä kurkkua tulehduttaa ja kuumetta nostaa.. Sopiva ajoitus pakkausviikolle..!

>>>  Lisää kuvia

.

Bonjour!

Noin viikko siiten tuli yksi vuosi täyteen Sveitsissä. Vallu juhlisti asiaa sanomalla vihdoin (kuukausien yrityksen jälkeen) "Bonjour!". Tai no, "Bonnuu" se taitaa enemmän olla, mutta tarpeeksi lähellä kuitenkin :) Tähän asti jätkä on siis suostunut sanomaan vain "Au revoir". Nyt on kaupankassat ja muut iloisia kun tervehdys luistaa :)

Samalla itseä nolottaa ettei ranskan opinnot oo edistyneet - aina on jotain muuta. Aika paljon ymmärrän kyllä, mutta vastaaminen onkin eri juttu.. Pitäs priorisoida joo, mutta jotenkin aina tulee puuhattua muuta (tsot tsot!). Niinkuin nyt esim tätä muuton suunnittelua.. vajaa 2 vkoa enää! Sunnuntaina vietiin muutamia laatikoita jo uudelle kämpälle, siellä satoi lunta! Täällä alhaalla laaksossahan oli jo tuollaiset +22 ja aurinkoa -kelit ennen viikonlopun sateita ja viileää aaltoa, mutta ylhäällä vuorella on vielä aika talvisen näköistä.

Lunta kohti..

Rekku ihailee lumista takapihaa..

Agilitytreenit on taas alkaneet kun maa on kuivunut. Rekku ei vaikuta ollenkaan vanhalta koiralta kun se pääsee treeneihin. Päinvastoin, siellä se viilettää melkein ohjauksesta välittämättä ihan vaan agilityn ilosta. Viime viikolla se hyppäsi A-esteeltä kontaktin yläreunalta alas kuin nuori varsa ja päätyi turvalleen maahan.. treenikamut tarjosivat homeopaattisia pillereitä avuksi, ja neuvoja myös, eikä tuntunut koira olevan yhtään kipeä kömmähdyksestään. Kun talven aikana tuntui että jätetään agility ja siirrytään eläkkeelle niin nyt ollaan taas ihan hurmiossa, katsellaan uutta treeniseuraa ja kisakalenteria.. :D

Vallu on edennyt hyppyesteiden kokoamisesta keppien laittoon.
Myös puomin ja keinun testaus kuuluvat apulaisen tehtävälistaan ;)

Vallu täyttää kohta 2. Kyllä aika rientää..! Poika tuntuu oppivan uusia sanoja joka päivä, ja taitoja myös. Tänään kerhossa oli esittelyssä tuolin reunalla kyykyssä seisominen ilman käsiä. Jep, onneks on taas jumppatunti iltapäivällä :) Kaverilta kuultu jonkun suomalaisen psykologin/kasvattajan lausahdus "Ihminen on agressiivisimmillään kaksi vuotiaana" on syöpynyt mun takaraivoon. Nimittäin semmoista läpsimistä on välillä päivät läpeensä.. mutta ohimenevä vaihe kuulema, toivottavasti nopeasti ohimenevä ;)

Tässä muutama kuva viime viikkojen treffeiltä:

Valtteri ja Max ihmettelevät mitä Rekku lelukorista kaivelee..

Rekku näyttää pettyneeltä kun Aino vei viimeisen paikan ;)

Datti!

Lentsikat on nyt kovassa huudossa. Tai kyllä on autotkin, ja rekat, ja traktorit.. mutta siis Vallu 2kk vajaa 2v fanittaa Dustya, Disneyn Lentsikat leffan päähahmoa. Ja tietty siis koko leffaa, tarinaa ja kaikkia oheistuotteita.. Siinä taas yksi "kasvatusperiaate" joka ei oo toteutunut (ei siis mikään periaate kun ei siitä oo pidetty kii): "Minun lapsestani ei kyllä sitten Disney-lasta tule". Noh, hyvä opettavainen tarinahan tuo Lentsikat on, ja kyllä meillä muutakin luetaan ja katsotaan.

Oltiin joku aika sitten lentokentän lähellä pienessä puistossa katsomassa lentokoneita. Puisto on siinä kiitoradan toisenpään vieressä, niin että nähtiin laskeutumisia ja koneiden moottorien käynnistyksiä niiden lähtiessä kiidyttämään nousuun. Vallu ei paljon leikkipaikkaa huomioinut, vaan seisoi puolituntia penkillä ja katsoi koneita. Niistä moni oli valko-oransseja EasyJetin koneita, eli siis samannäköisiä kuin Dusty..

"Datti, datti!"

Eilen oltiin vieraiden kanssa Chamonixissa. Ihana kevät keli, +15c, aurinko paistaa ja hanki kimaltaa. Käytiin Breventin huipulla ihastelemassa maisemaa ja nautiskeltiin auringosta Plan Prazilla (puoliväli) ja tietty myös itse kylässä. Pojat nauttii niin paljon kun on vieraita, Rekku istuu koko ajan viereen tai päälle rapsutettavaksi ja Vallu on suorastaan ihastunut Tiian ja Timpan isompiin tyttöihin. Hyvä että malttaa poika syödä tai nukkua!

Käynti vuorilla oli molemmille tosi jännä: