Lounas parvekkeella

Kyllä on kylmä. 9 astetta, hrrrr. Mutta kun ei sada, mikä on siis ollut aivan liian harvinaista viime aikona, täytyy laittaa juuri ostetut parveke kalusteet käyttöön, etteivät ihan hukkaan menisi ;) Villapaita päällä siis lounaalle!

Omassa kodossa ollaan oltu jo yli kk, mutta aina vaan näitä 'muuttohommia' riittää. Tämän päivän listalla ovat verhot, ja ehkä tuo keittiön takana oleva huoneen puolikas, joka on nyt päätynyt varastohuoneeksi ja kaipaa vielä vähän järjestelyä. 

Jos sade ei tule iltapäivälläkään, on Rekun kanssa ehdottomasti lähdettävä uusia peltopolkuja tutkimaan. Sateettomat päivät on käytettävä ulkoiluun niin paljon kuin vain mahdollista! Puistoonkin voisi mennä, sillä Valtterin kävelytaidot ovat kehittyneet huimasti ja tämän hetken villitys on kiipeily. Tänä aamuna muskarissa poika oli aikaisempaa rohkeampi, osallistui menoon, juoksi pitkin salia, kiipesi portaissa - ja soitin laatikon sisään, istuen sitten siellä kun toiset yrittivät laittaa soittimia takaisin laatikkoon kappaleen päätyttyä.. Ainakin kaikilla oli hauskaa :)

Huomenna tulee 'tytöt' kylään. Luvassa on loputonta puheensorinaa, naurua ja ulkoilua ilman poikia. Se on samanaikaisesti ihanaa ja hieman jännittävää.. Osaanko päästää irti hetkeksi? Mullahan tulee ikävä jo Antin ja Vallun pyörälenkkien aikana..

Yks 24h

Toissayö oli taas niitä öitä että Valtteri heräili äitiä huutamaan ja itkemään, eikä meinannut millään päästä takaisin uneen. Yhteensä siinä aamuyöstä valvottiin joku puolitoista tuntia. Kun sain pojan nukahtamaan ja pääsin omaan sänkyyn, meni minuutti tai kaksi ja taas aloitettiin alusta. Hampaita tehdään ja saattoi se mahakin siinä sivussa vaivata, mutta selkeästi oli myös halin tarvetta. Päivät kun menee nykyisin itsenäistä tekemistä opetellessa (myös sellaista johon ei taidot riitä ja joka päätyy 'muksis').

Aamulla me nukuttiin kaikki pommiin kun Valtteri paikkas yövalvomista (yleensä se herää luotettavasti 7:30). Mun ihana iso tummapaahtoinen kahvini meni viemäriin kun maito, jota olin myös yöllä vähän Vallun pulloon kaatanut, olikin pilaantunutta. Kyllähän sitä sai teelläkin aamun käyntiin, mutta kyllä oli takkuinen päivä - juuri sellainen jona kömpelyys on huipussaan. Kaupassakin jäi kurkku kassalle kun pakkasin ripeästi kiukuttelevaa poikaa samalla viihdyttäen. 

Päivä parani kyllä kaverin vierailulla ja suklaakroisanteilla (ja sitä kahvia vihdoin..) ja Valtterin päikkärien aikana (kiva 16:30-17:30..) sain kasvislasagnenkin tehtyä. Illalla ihana mieheni hoiti Vallun iltatoimet ja mä pääsin Rekun kanssa kahdestaan lenkille. Käveltiin paikalliselle koirasuojalle, se kun sijaitsee kans täällä meidän kylässä, ihan vaan katsomaan missä se tarkalleen ottaen on. Täytyy kysellä josko jotenkin voisin vapaaehtoistöitä heille tehdä..

Viime yönä Valtteri nukkui koko yön heräämättä. Mulle se tarkoitti kahdeksaa tuntia unta ilman keskeytystä. Toki mä heräsin monta kertaa kuuntelemaan hiljaista kämppää, kaipa sitä on niin tottunut ettei ees osaa nukkua :p Tänään onkin sitten ollut normaali meno - herätys 7:30, maitokahvia ja Valtterilla energiaa niin paljon että kaikkea kiellettyä tekee mieli kokeilla.. Onneksi kiellot menee toistaiseksi hyvin perille :)

Keli on aivan masentava. Nyt on 7 päivää putkeen satanut tai ollut pilvistä ja kylmää. Ja samalta näyttää seuraavat 7 päivää. Surkeeta. Voi Singapore sanon minä.. ;)

I love Bernex

We've lived in our village 3,5 weeks now, and I'm still in the honeymoon phase, totally loving it. Bernex has it all: small but good grocery store, cafes, restaurants (incl. Chinese and Thai!! I nearly kissed the waitress when I found out..), bakeries, butcher, post office, doctor, pediatrician, vet, music class, parks, kilometers of pathways for walking, quiet neighborhood that feels safe, greenery everywhere, fresh air.. It seems like a perfect place to live. Lovely, lively village where you can walk anywhere, including the tram stop, from which a tram will take you into Geneva centre in 20 mins.

Our flat is spacious and quiet, with balconies on both sides. Rekku and Valtteri are both at home :) We do not have a lift, and live on the second floor, so we all get a bit of exercise everyday ;) Not to say we don't get our exercise outside, because we love exploring the wine yards and fields outside of the village:

 

Visitors x 3

Since we moved, we've had visitors after another, and there is more to come! It's nice to have visitors, but it can also be tiring.. Especially when it is right after the move (which, with a toddler is very tiring on its own). The first visitors unfortunately suffered from me being stressed out and tired, trying too much and thus being in a bad mood, rude and.. Geez I am embarrassed just thinking of it. But, as always, trying to learn from my mistakes, this is a note to myself: talk about expectations. Follow through on what was agreed. Relax, do not try too much. Carry on with routines as much as possible. Accept all help offered, it does not mean I cannot do it all myself too - just don't need to when visitors are around! 

Here's a few shots of the sightseeing we enjoyed with the visitors:

Geneva - The fountain

Geneva - Old Town

Nyon

Rekku 10 years and going strong

Our dog is amazing. He has lived half of his life abroad with us, plus in two different homes in Finland, travelled long distances in planes, ferries and cars, and has never complained (or very little). He turned 10 yesterday. Still plays like a puppy, keeps up with what ever we are up to as long as needed and so on. He is slightly more grumpier than he used to be, but that could also because there has been so much going on lately. 

For his birthday, he got a 'mega bone', loads of treats and food, an off leash walk (helped himself to horse poo and a mud bath) and a trip to France, to a top of a mountain:

Rekku and Valtteri get along great. I get asked this a lot! I never leave them alone in the same space, and keep teaching them both the boundaries and correct behavior. Rekku is happy to trot along with me and Valtteri to Geneva, kids play grounds etc., but he clearly enjoys his quality time with me too, be it a play time, a bit of training or a walk with just the two of us. Agility naturally is above all, but because of the move and visitors, we have not been for a while. Next weekend again I hope!

Here are the boys interacting:

"You are going to send us where..? But we're trying help!"

"Mom is so slow, we can go ahead, I'll just open the door.."

Valtteri already knows how to feed Rekku. He will be asking me for an allowance soon, I bet.