Arjen haasteet

Facebookissa on pyörinyt 'Arkikuvahaaste' jo joitakin viikkoja. Luulin jo että se meni musta ohi (ja pisti kyllä miettimään että oonko liian aktiivinen feissarissa vai ystävistäni erkaantunut kun ei haastetta kuulunut..) mutta kyllä se vaan mullekin kolahti ja viiden päivän ajan postasin kuvia arjesta niinkuin tehtävään kuului. Päätin heti että myös bloggaisin arjesta noiden viiden päivän ajan, mutta kappas vaan, siinähän kävi niinkuin miljoona muutakin kertaa: ei kerennyt. Ja kun kerkesi, ei jaksanut.

Yksi haastamistani kavereista katsoi haastetta erilaisesta näkövinkkelistä ja kysyi "Mikä on sinun haasteesi tänään?". Hyvä ajankohtainen pointti, nimittäin minä kyllä ihan kokonaan jätin haasteet kuvaamatta arkikuvissani. Otetaanpas siis noi viisi päivää toisenlaisesta näkövinkkelistä:

1/5

Faceen postaamani kuva ja teksti:

1/5: checked out the close by exercise area today. Nice walk in the woods, got the day started better than coffee! Rekku tested the exercise areas, looking confused at the human weaves when Valtteri told him to weave! 

Se toinen vinkkeli:

Aamulla olisin halunnut vaihtaa paikkaa Rekun kanssa kun unta oli takana jotain 5 tuntia (?) pienissä pätkissä ja olo lähes pahoinvoiva. Valtterin nukkumaan meno vaikeudet ja painajaiset paino mun mieltä (unen puutteen lisäksi) eikä kahvi auttanut yhtään. Ärtynyt ja ärsyyntynyt Raisa.

Iltapäivällä (tuon pururata ulkoilun, lounaan ja Valtterin pitkien päikkärien jälkeen) meno oli kaikilla jo paljon aurinkoisempaa. Kunnes tuli taas ilta. Hämähäkkien pelkoa, paniikkihuutoa, satujen lukemista yksi toisensa jälkeen, rauhoittelua, laulamista.. ja kun poika vihdoin nukahti, minä istuin sohvalla takki tyhjänä ja neuvottomana uuden haasteen edessä. Ihanaa olla äiti, mutta..

2/5

Otetaan taas ekaksi tää fb-julkistettu versio:

2/5: a half-day trip by train down to Nyon by the lake. Met up with a new fellow-Finn-friend & son at the park and shopped at the big grocery store. Valtteri was a little restless-tired on the way back.. and Rekku was pleased with the raw bone I brought back for him! 

Perjantai oli eka päivä viime viikolla kun liikuttiin kylästä mihinkään kun Vallulla on räkä lentänyt. Kiva reissuhan se Nyoniin oli, ja ihmeen pienellä känkällä selvittiin vaikka pitkäksi menikin. Pientä kivaa lisämaustetta toi yhdistelmä räjähtänyt kakka + vaipanvaihtohuoneen hanan jääkylmä vesi + loppuneet kosteuspyyhkeet..

Se toinen näkövinkkeli eli postaamatta jäänyt kuva:

Vallu harjoittelee intensiivisesti saksilla leikkuu taitoa. Tämä näperrys rauhoitti puoleksi tunniksi niin että mä sain siirrettyä sisustustarrat Vallun oveen. Tyyntä myrskyn edellä.. mutta jo parempi ilta kuin edellinen - ehkä myös siksi että itse en edes ehdottanut nukkumaan menoa ennekuin poika oli selvästikin aivan väsynyt. Todellisuuden pakoa sanoisi kriittinen  minä.

3/5

Kuun viimeinen lauantai, viimeinen mahdollisuus siivota entistä asuntoamme. Siispä siinä se koko päivä taas meni:

3/5: hopefully the last of my recent typical weekends - moving stuff. Cleaned the ex-flat in Bernex (forgot to take a pic of the mop so just a pic of the clean flat, yay!) and spent time with the boys while hubby did his share.

Enempää kuvia ei tullut otettua, ilta kun meni siivoushommista väsyneenä - en enää ees muista miten. Päivä sinänsä oli parempi kuin aikaisemmat siivouspäivämme, nyt kai osattiin jo organiseerata päivä niin että pojilla oli puuhaa eikä hermot menneet. Vallu se vaan söi taas huonosti, ja tietäähän sen millainen ilta siitä tuli: Raisa pääsi harjoittamaan olemattomia tuutulaulutaitojaan. (Suorastaan ihme siis että ne laulut tepsii..)

4/5

Juhlapäivä - kuten faceen tiedotin:

4/5: wonderful day!! Quick stop with Rekku to the village grocery store and other preparation, and the party itself - Valtteri is 2 tomorrow. Loads of fun with many friends and cool presents, and a very cool cake! (Mmmm, there was a little left for me to enjoy tomorrow too..) 

Ja ne mainitsematta jääneet haasteet..?

Mainitsematta jäi tietysti se valmistelupaniikki jonka koin kun tajusin että olin unohtanut varata aikaa salaatin tekoon ja jouduin jättämään ikkunat pesemättä - mitä kukaan ei kuitenkaan tuntunut huomaavan. Kukaan ei myöskään piikitellyt katosta puuttuvista lampuista.. Eihän ne oo tuparit eikä mitkään jos ei vielä vähän oo keskeneräisen näköistä?  Paniikki ei ollut aiheeton, sillä ensimmäisten vieraiden saapuessa olin vielä meikittä, verkkareissa ja koitin vauhdilla painaa piparimuoteilla paahtoleivistä rekka- ja lentokoneminileipiä, niitä ainoita 'teemoitettuja' ruokia joita valmistin. Erittäin 'normaalilla' suomalaisella menolla siis mentiin kansainvälisestä vieraskaartista huolimatta.

Päivän pieni 'oma-aika hetki' oli tuo kyläkaupalla käynti Rekun kanssa (turistikylässämme kauppa auki sunnuntaisinkin, jahuu!!) sillä aikaa kun Antti polki Vallun kanssa vuoren päälle. Oli kiva kävellä kirpsakassa ilmassa ja oli onnellinen olo täällä St-Cerguessa asumisesta. Ihan unohtui unenpuute ja juhlienjärjestelyjännitys!

Tuparien lisäksi juhlittiin Vallun synttäreitä. Uskomatonta että poika on jo 2v.. ei enää mikään vauva. Muutaman lahjan avauksen jälkeen (joiden kanssa kk vanhempi Aino auttoi niin suloisesti) Vallu pääsi vauhtiin, ja tykkäsi kaikista lahjoista - erityisesti Autot ja Lentsikat leluista/peleistä/kirjoista/tarroista.. Olipahan aivan mahtavat bileet. Tuntuu erityisen hienolta että vain vuoden asumisen jälkeen meillä on jo niin monta hyvää ystävää jotka mahtavasti auttoivat juhlien kanssa ja saapuivat paikalle pitämään hauskaa.

Ekaa kertaa kynttilää puhaltamassa, äidin apua tarvittiin ;)

 Hampaiden pesuun huudetaan nykyään selkeällä äänellä "Rekku, tänne!" ja sitten yhdessä harjataan hampaat. 

Juhlien jälkeen meni ilta kymppiin ennenkuin uni malttoi tulla.Mulla meni kyllä yli puolen yön kun itse pääsin uneen - eikä siis juhlien jälkeisen siivouksen takia, vaan ihan vaan kaikesta mahtavasta päivästä palautuessa ja seuraavaa päivää jännittäessä..

5/5

Tätä feissaripostausta jo mietin vähän että pitäisikö reilusti tilittää haasteista vai mitä tekis - ja päädyin tietty kevyeen pintaraapaisuun vaan:

5/5: the 'grey everyday life' (as we tend to say in Finland) follows even the most fabulous party.

Se haasteet sisältänyt versio olis ollut tämmöinen:

@ Bernex

Aamulla heräsin jo ennen kellon soittoa - johan sitä tuli varmaan neljä tuntia parissa pätkässä nukuttua. Pakkasimme kamat ja aamupalat ja jätimme Rekun kotiin lepäämään (juhlat oli tosi rankat!). Vallu herätettiin vaipan ja vaatteiden vaihdolla - ja eikun matkaan kohti Bernexiä. Motarille kun päästiin, tajusin että unohdin rattaat. Jep, muistilappu ois taas saanu olla..

Bernexissä me hoidettiin parit viimeiset siivoussilaukset ennenkuin regien tarkastajarouva saapui paikalle. Tarkastuskokous suoritettiin sujuvasti ranskaksi, ja ne mitä jännitin (parvekkeen liaanien jäljet seinässä ja Vallun huoneen seinien maalaus) olikin rouvan meilestä tre bon, mutta haukansilmät löysivätkin keittiöstä pari nurkkaa joista ei ollut lika ihan täydellisesti lähtenyt.. ja niin muuttui päivän suunnitelma. Kokouksen jälkeen suuntasin Valtteri (11kg) sylissä mäkeä ylös kauppaan lisää myrkkyjä ostamaan. Kokouksen ajan kitissyt ja mua nipistellyt poika olikin oikea apulainen kaupassa! Sillä aikaa kun kipaisin hakemaan eväsleivän, oli poika raahannut ostoskorin kassalle ja lastasi siellä sujuvasti tuotteita hihnalle, takana oleva rouva seisoi siinä haavi auki että yksinkö tämä on kaupassa :o

Oltiin luvattu kokouksen jälkeen yläkerran Mariella kahvilla joten sinne me sitten ensin mentiin ja onneksi mentiin - Vallu keskittyi niin Mariella oleviin kirjoihin ja leluihin että sain yksin jynssätä alakerrassa (mukaanlukien vessanpöntön syväpuhdistus sienellä koska vessaharja oli jo heitetty pois.. hehkeetä). Vallu ei meinannut ees malttaa Marielta lähteä kun aika tuli. Antin kyydillä onneksi päästiin palauttamaan viimeinenkin avain ja asemalle, josta oli helppo aloittaa matka kotiin ilman rattaitakin kun Vallu sai nukuttua päikkärit autossa.

Junalla on jännä matkustaa :)

Vallu 2vee

Loppupäivä se sitten olikin oikeastaan yhtä juhlaa. Iso synttärisankaripoikamme käveli koko matkan asemalta kotiin (kiviaitaa pitkin, sivuttain ja hyppien), oli toista kertaa potkulaudalla ja sai jo itsenäisesti vauhdin aikaiseksi, ja halusi auttaa mua pyykkien kanssa.. Ilta meni niin hyvin että Vallun nukahdettua suht helposti lähdin Rekun kanssa lenkille kahdestaan sateeseen. Kotiin tultiin kyllä viimeiset askeleet reippaasti että pääsin rauhoittelemaan herännyttä poikaa, mutta kyllä se puolikin tuntia 'omaa aikaa' kummasti piristää!

Niinkuin myös tälläinen megabloggailu poikain nukkuessa!

* * *

Ja lopuksi totean että tarkoitushan ei ollut valittaa, missään vaiheessa tätä pitkää kirjoitusta. Tai no vähän, mutta ei siis niin paljoa ettei totuus hämärtyisi. Totuus kun on että on ihanaa olla äiti, kotiäiti, ulkosuomalainen kotiäiti, kotitöitä tekevä äiti, kiukuttelua kuunteleva ja haastavia kasvatustilanteita ratkova äiti, ja myös lyöntejä ja nipistyksiä vastaanottava äiti. Ja kaikkea siltä väliltä - hetkeäkään en vaihtais pois.