Agility tourist, part I

Today we competed in agility in Switzerland for the first time. All in all it was a good fun day out with the family, and a good reminder for me: my nerves are always at fault.

The competition was at a small village called Fräschels at an indoor agility hall called Rund um Hund. Quite a nice new facility! It was a half day competition for levels 2 and 3 (level 1 competition was a half day in the afternoon). This meant it started early - at 7 - and we needed to leave home by 5:45 to make it there for the 7:30-7:50 lasting registration. It was early wake-up for the whole family.. 

I signed up for the competition through Agility Online Administration with my Finnish license and Rekku's Finnish record book. (I decided not to get a Swiss one yet, as I do not know how many competitions we can participate in, and Rekku is kinda half retired big medium dog whom I would not ask to jump maxi heights if he would get measured a few mm taller than in 2009 when we started competing in Finland.) Signing up was really easy, but I missed important information like how much does it cost - this was not available in the competition details. Luckily I have already made agility friends who are very helpful :) 

Shortly after signing up I got an email with details from the organiser in German. Google translate is my everyday help ;D  At the venue this morning, I showed my license and gave the record book, they did not want to see Rekku's passport for vaccinations (which is standard practice in Finland). Payment was also done only at the venue, quite a relaxed way of doing things! Actually the whole competition was nice and relaxed, and yet very professionally and efficiently run. A very good experience! The only downside was that I did not know anyone and felt shy chatting after I tried a few times and got a "I don't speak English" reply in German.. But that's ok, I had my driver and little kennel boy to keep me company :)

The morning started with a jumpers run, which we prepared for very well. So well, we nearly missed our turn as the competition progressed smoothly. Perhaps due to this, I was not so nervous and Rekku ran very well - with the exception of dropping the first bar (my fault, should not have hurried but placed him further from the jump) and the last bar (why, I don't know..). BUT, I missed jump number 16 totally!! I had missed it already when walking the course. So, disqualification because of me. (Out of 9 competitors, only one clean run.)

There was a break for us before agility, so we drove to a very nice looking town of Murten and had a short walk by the lake. Going back, I did not want to miss our turn, so I kept a close eye on the queue of dogs. Waiting in the sun tired Rekku out, and I did not focus enough on getting him excited about the run - so we went soooo slooooow... Nearly 10 secs over the standard course time! I don't think Rekku has ever before gone over the standard course time. He also suddenly hesitated at the weave poles (looking at the audience maybe..?) and that gave us 5 fault points. Thus, we placed 4th. 

After the official runs came the open class that everyone could participate in. (I really like this practice, but the Australian way of having it first, before the official classes as a kind of a warm-up might be better..) We got focused a few times, but as it was difficult to know when it was our turn, we went in completely unfocused and the result was pretty hilarious. Or catastrophic.. Both maybe, as I stopped keeping track of mistakes, listened as Rekku gave me feedback on my bad handling and jogged through taking his time looking around and not jumping .. And now that I think of it, maybe he was giving me feedback on the jumps and not my handling. He was tired. 

Little kennel boy was asleep, so driver videoed the horrible performance. Look how the judge also stopped paying attention after a while and is on his phone :D 

http://raisas.pic.fi/kuvat/Rekun+agility+videoita/Open+course+at+Fräschels+June+30,+2013.mov

As we went for lunch, Rekku fell asleep immediately. Ok, I get the message, semi-retirement in affect immediately.. And we'll give the Oldie class a thought.

Ulkomailla asumisen tuskaa

Nyt kun oon hehkuttanut tätä meidän ihanaa kylää ja täällä asumista niin on aika laittaa asiat tasapainoon. Nimittäin on tässä ulkomailla asumisessa huonotkin puolensa. Niistä pahimpana ei suinkaan ole ruisleivän ja salmiakin himo, vaan yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin. Erityisesti sukulaisiin. Ja erityisesti yhteydenpidon puute, sirpaleisuus ja ajoittainen kasaantuminen yliannostukseksi jonka aikana menee vähintäänkin yhdeltä osapuolelta hermo ainakin kerran, vaikkapa juuri sellaisena nälkäisenä känkkäränkkä hetkenä.. 

Yhteydenpidon puute on pahinta silloin, kun saa tietää että on liian myöhäistä. On feissari, iimaili ja skaippi, mutta niiden jalkoihin jääpi ihan tavallinen puhelin jota välillä voisi käyttää sukulaisien tavoittamiseen ja kuulumisten kysymiseen. Yhteydenpidon puute omalta osaltani kun ei tarkoita etten välitä - vaikka siltähän se helposti vaikuttaa - vaan ihan vaan suoraan sanottuna että en kerkeä, tai kun kerkiän niin en muista. Lohdutan itsenäni sanomalla että sellaista se pienten lapsen kanssa on... Mutta nyt kyllä harmittaa niin paljon että kirjoitan muistilapun että muistan katsoa muistilappua jossa on se tärkeiden tekemättömien asioiden lista. Ja siihen listaan lisään soitot ja mailit läheisille. 

Jos tämä herätys todellisuuteen olisi tullut edes muutamaa päivää aiemmin, olisin soittanut ja sanonut kiitos. Kiitos positiivisuudestasi, huumorintajustasi, elämänilosta jota ihailin, niistä monista nauruista, ja aina niin luotettavasta tee-tarjoilusta. Ja niistä isoista halauksista. Olit kuin neljäs mummo, jonka luona oli aina ilo käydä. Sinua tulee ikävä.

Hot, hot, hot

As usual, I get to post about a topic as soon as it is over, plaah.

There has been a heatwave here. Nearly 30c for like a week! (And warm weather around 20 to continue with.. but now it is raining.)

Now, all this time when it was not hot, I kept missing Singapore and the tropical warmth ("a gentle warm blanket" is how I have described the tropical heat to others). But - surprise, surprise - when the heat (hot, sharp sun and dry heat, pretty much opposite of the "gentle warm blanket") came, I felt like it is a bit too hot.. Whats going on? Have I acclimatised back to four seasons already?

Rekku seems to be the same, so I had to give him a haircut a couple weeks ahead of what I had planned. At agility practice we've used the same tricks as in Singapore to keep him cool and he has been fine. Actually we have had some awesome practices lately, so awesome I finally made a move towards getting a license and registering for a competition. It's in a week's time and I am nervous ALREADY :o!

Enjoying the heat :)

Swimming at the park with Eino. Water was cold! Boys had fun so it was fine :)

More pics being uploaded to a new folder: http://raisas.pic.fi/kuvat/Bernex/

Ihanaa elämää kylässä

Nyt kun kesä on vihdoin saapunut, niin kyllä on ihanaa. Ja tää meidän kylä on kyllä niin superi paikka..!

Kerho Vallulle 

Toissapäivänä me mentiin vihdoin ekaa kertaa Bernexin perhekahvilaan. Se on joka ma, ti ja pe 9-11 ja paikalla on aina kaksi kaupungin sosiaali- ja terveysalan työntekijää. Tällä kertaa psykologi ja kätilö. Oikeesti, vähänkö hyvää palvelua lapsiperheille! Tietty palvelusta pitää vähän maksaa, 160 frangia per lukukausi, mutta se on näillä paikallisilla hinnoilla tosi halpaa. Toki vastineeksi ei saa ohjattua toimintaa, vaan itse pitää lapsensa perään katsoa, mutta henkilökunnan kanssa voi jutella, kysyä neuvoa etc. Ja tilassa on tosi kivoja leluja, jumppamattoja, kirjoja yms. + tietty samanikäistä seuraa :) 

Mä olin pikkasen siirtänyt kahvilaan menoa kun ajattelin että kaikki muut on paikallisia ja oon sitten siellä ihan orpoja mukana kun en puhu ranskaa. Vaan henkilökuntapa puhui englantia ja paikalla oli kaksi sveitsiläistä (joista toisella kotikielenä italia), kaksi venäläistä, yksi valkovenäläinen ja yksi belgialainen lapsi paikallisen lastenhoitajan kanssa. Eli englannin lisäksi pääsin puhumaan venäjää! (http://www.espacefamille.ch/)

Vallu tykkäsi kerhosta tietty, ja sai psykologilta kehut sosiaalisuudestaan (kiitos vaan taaperotreiffeille Singaporeen ;). Päikkärien jälkeen me treffattiin Terhi ja Inka yhdessä kylän lastenpuistoista. Siellä on lasten kahluuallas, jokohan tästä mainitsin? (Ihana tää meidän kylä!) Rekku oli mukana aidan takana ja sai aika paljon huomiota osakseen puistossa viilettäviltä nuorilta koululaisilta (täällä aloitetaan koulu 4v:nä). Mä opin uudenranskankielisen sanan:  Arret - lopeta. Ja kun tarpeeksi laittaa painoa r:lle (sehän onnistuu..) niin siitä tulee sopivan tuju käskymuoto niin että pikkupojatkin lopettaa lippalakilla aidan johon Rekku on sidottu hakkaamisen. Vallu käyttäyty kuin Rekku; meni poikien ja Rekun väliin seisomaan, ikäänkuin sanoakseen "tää on mun koira". Aika suloista miten noi kaks on bestiksiä :)

Vallu istui mielummin Rekun seurana kuin säntäsi leikkimään muiden lasten kanssa..

Ens kerralla altaaseen!

Kerho Rekulle

Viime sunnuntaina me oltiin normilenkillä pelloilla Vallun ja Rekun kanssa kun mä ajattelin että lähdetäänpä uutta suuntaa tutkimaan. Me seurattiin paria ratsastajaa ja bongattiin kyltti Societe Canine Geneve. Mitä?!? Koirakerho, näin lähellä meitä?! (30 min kävely on lähellä kun asuu maalla!) Me mentiin tietty katsomaan, ja voi miten toivo ja innostus heräsi kun nähtiin että koulutusaitauksessa oli agilityesteet! Tällä kerholla täytyy mennä hyvin, sillä siellä oli iso kerhotila, koulutusaitaus ja pari muuta aitausta. Me tutkittiin tiloja ja ilmoitustaulua ja katseltiin koulutusta, kun mies malamutin kanssa tuli kysymään voinko auttaa. Onneksi englanti sujui ja sain tietoa kerhosta, miten liittyä ja milloin agilitykoulutusta on. 

Tiistaina alkuillasta me mentiin tapaamaan agilitykoulutusvastaavaa joka veti alkeisryhmää ja törmättiin rouvaan joka on ollut meidän kanssa Tempo Recrean treeneissä muutaman kerran. Selvisi että tämä 65v rautarouva 22v ja kuuden koiran kokemuksella vetää keskiviikkoisin edistyneiden treenejä. Hän ei puhu englantia, mutta hei, agilityssähän selviää kehonkielellä ;) Hän toivotti meidät tervetulleeksi keskiviikon klo viiden ryhmään. Meitähän ei tarvii tällaisessa tapauksessa kahdesti kutsua...

Vallu jaksoi suht hyvin pari tuntia kentän laidalla..

Väsynyt mutta onnellinen Rekku :)

Treenit oli oikein sopivat (no ehkä pikkasen ois saanut olla enemmän haasteita..) ja meni tosi hyvin. Durianin voimalla tietty! Opittiinkin jotain taas vartalon käytöstä :) Kerholla tuntuu olevan tosi mukava meininki, ystävällisiä ihmisiä ja just sellainen yhdessä tekemisen meininki mistä mä tykkään. Leijuttiin kotiin!

Treenin lopussa mentiin koko rata virheettömästi mutta väsymys jaloissa painaen:

http://raisas.pic.fi/kuvat/Rekun+agility+videoita/ 

One year ago..

..I had just spent a weekend with my colleagues and friends, celebrating my boss' marriage; an Indian temple wedding on Saturday and a Singaporean wedding lunch at a hotel on Sunday. In between I dashed to the stores shopping for the last necessities, and thought constantly of the little boy who was set to arrive in our home on Monday. It was my last weekend of 'freedom'. Just the dog to look after, so I really could have gone nuts partying!

The little boy that arrived on that afternoon one year ago, was swaddled tight and kept quiet. Another strange place and new people, he must have thought. It was surreal to hold him, feed him, rock him to sleep. A little person I had only met once before, and now on his way to become our son.

Today, one year after that day, I am so happy, lucky and grateful to have him. Never mind the lost freedom, sleepless nights, endless poo diapers, despair over not knowing what is wrong when the crying just won't stop - I only think of the smiles, cuddles, joys of seeing him grow and develop, fall asleep on my lap, calm down as I hold him and light up as me, Antti or Rekku walk into the room.

It's been a wonderful, challenging - but rewarding, year as a parent. 

Ps. It has also been a nice day despite of feeling like I'm going to have a cold and Valtteri has a runny nose.. 

(Notice how Rekku goes and stands in between Valtteri and the sheep? Valtteri was afraid of these sheep, he has not seen black sheep before.)