Minilomailua

Meidän tammikuista arkea on värittänyt joka viikonloppuinen minilomailu.

Ensin Toni oli meillä kylässä toissa viikonloppuna. Torstaina me tehtiin päiväreissu Annecyyn, "alppien venetsiaan", alennusmyyntejä ja vanhaa kaupunkia katselemaan. Vaikka siellä näin sesongin ulkopuolella oli tietysti vähemmän kahvila yms. tarjontaa, niin vähemmän oli myös muita turisteja joten hyvin rauhassa saatiin katuja lompsia. Vallun kanssa on niin paljon helpompaa tehdä tälläsiä reissuja nyt kun autossa viihtyy lukemalla kirjaa ja ravintolassa käynti on vielä tarpeeksi viihdyttävää ihan vaan kun saa kiipeillä ja katsella muita - ja leikkiä autoilla. Ruokaa ei tarvitse roudata erikseen mukana, rusinapurkki ja vesipullo riittää pelastamaan hätätilanteen.

Rekku: "Anna nyt ees vähän, et sä kuitenkaan kaikkea jaksa.."
Valtteri: "No, no, no!!" (ranskaksi)

Viikonloppuna me huristeltiin Chamonixiin molempina päivinä. Mä pääsin noin 10 vuoden tauon jälkeen laskettelemaan. Kyllä alkuun jännitti, varsinkin kun Chamonix ei maineltaan ole mikään aloittelijoiden tai perheiden paikka, vaan kylläpäs se laskettelutaito sieltä jostain alitajunnasta esiin pulpahti. Niin hyvin että tokana päivänä noustiin jo Brevent vuoren päälle ja tultiin mustaa rinnettä alas! Kahdesti!

Vauhdilla vaan.. (Tonin kuva)

Molempina päivinä oli hyvät kelit ja voitiin laskea koko päivä, vaikka lumitilanne on kyllä aika huono ja aamulla jäiset ja kovaksi ajetut rinteet oli iltapäivällä loskaisia kasoja ja lumen alta pilkistäviä kiviä täynä. Ihaninta oli maisemat ja aurinko, ja se loman tuntu kun oli vain itsestään vastuussa. Ja ei se seurakaan pahasta ollut, yksin tai kokemattomamman kanssa en ehkä ekaa kertaa tauon jälkeen olisikaan rinteisiin uskaltanut. Nyt on hyvä suunnitella seuraavaa skimbailua :)

Kuvia: http://raisas.pic.fi/kuvat/The+Alps/

Viime viikonloppuna oli sitten Antin vuoro lasketella Chamonixissa. Minä ja pojat sen sijaan buukattiin aikamme täyteen treffejä ja lähdettiin minilomalle Geneveen. Oltiin nimittäin Carmenilla la-su, kun myös Carmenin mies oli viikonlopun poissa kotoa. Carmenin poika Max on vuoden nuorempi, ja Vallun mielestä nimeltään vauva.. Kelit on täällä nyt koleat ja kalseat, nollan molemmin puolin ja sadetta - oleiltiin siis enimmäkseen sisällä viikonloppu. Poikien mentyä nukkumaan me tehtiin taidetta, Carmen nimittäin on opastanut mua siirtämään pari söpöä kuvaa pojista puulevyille, ja niistä tuli Vallun huoneeseen taulut:

Lisää tehdään varmaan vielä kun saan otettua uusia kuvia.

Perjantaina meidän minilomailut sitten jatkuu kun pakataan koko porukka autoon ja lähdetään kohti Interlakenia. Toivottavasti lumitilanne on tarpeeksi hyvä laskettelua ja pulkkailua varten..

Sushia neljälle

Käytiin eilen ekaa kertaa Balexertissa, yhdessä Geneven kauppakeskuksista. Ei meillä varsinaisesti mitään asiaa sinne ollut, mutta kun vettä satoi koko pe ja ennuste oli sadetta lauantaillekin, niin mentiin paikkaa katsastamaan sen sijaan että olis ajettu pari tuntia sadetta karkuun. 

Kauppakeskus olikin ihan kiva, lasten pieniä kolikoilla toimivia härveleitä ja joulukoristeita oli tarpeeksi Vallua viihdyttämään ja jotain tarttui kaupoissakin mukaan. Onneksi mentiin ajoissa ennenkun tungos täytti paikan! 

Lounasaika kun lähestyi niin me mentiin aasialaisen ruoan ikävässä sushibaariin syömään. Kallistahan se oli, eikä ees maha täyttynyt.. Paitsi Vallulla joka tykkäs tosi paljon :)

Niinpä me sitten uusittiin sushi ateria tänään. Tällä kertaa meni vaan 25% eilisen kuluista ja mahat tuli täyteen, kaikilla neljällä! Ja kivaa oli tehdessä :)

Agility tourist no more

It's time to face reality. Rekku will be 11 in five months time and although my chances for attending competitions are improving, it is unlikely I will be able to accomplish the agility tourist dream of getting a record in Rekku's competition booklet from the neighboring countries. 

Last year when we moved to Switzerland and I bought a Finnish agility license, one of the benefits of it was that we could go and compete in France, Germany and Italy on top of competing in Switzerland. I thought surely we would do some traveling and we could also enter the competitions.. But in reality the cultural and language differences made it challenging to even begin to look for when and where would competitions be held and how to register for them. Plus planning for travel then as well, since not much happens around here when it comes to agility.. All that just wasn't happening. 

So, for 2014 we'll only have the Swiss Oldie license and attend the oldie competitions we can. My little kennel boy Valtteri is getting older and does not need me so much anymore, and I have made friends with the agility people in the local dog club (two things which should allow me to go to a competition on my own for a whole day instead of having to ask 'the manager' to drive, wait, wait and drive ..), so our chances for catching quite a few competitions are pretty good. 

Besides, there are other things too, right? I believe Rekku thinks so, as he enjoys the long walks in the nature and the naps on the couch.. Yep, we went walking with the whole pack in the morning again, and now all three boys are napping :)

Ps. I will see if I can visit the practices of rally-obedience and dog dancing soon, see if we would like to broaden our horizons from just agility..

Welcome 2014

It's new year's resolution time. I posted on fb that "Live healthier, get organized, brush teeth six times a day, get in touch with a friend every day, blog more. What else? Busy 2014", and no one commented on my weird (well, I thought someone would think it is weird..) brushing of teeth six times a day. Maybe it was too obvious? 2 x my own teeth, 2 x Valtteri's and 2 x Rekku's. Yes, also Rekku's teeth twice a day because I do not want to take him to the vet's for teeth cleaning all the time. So, time to really put some effort into his dental hygiene. 

Every year I start January with a healthier lifestyle. More sports, healthy food, no junk, no alcohol etc. It does not always last, but this year I am being very organised about it with careful planning and recording, so hopefully it'll last. And I do have a prize in mind for myself if I can keep it up for three months .. a prize that has four legs ;)

So the year has started with organised days, healthy food, enough sports to make every movement hurt on a muscle or two, and loads of teeth brushing. It's pretty quiet because all activities are still on holidays - actually all stores were closed on 1st and 2nd too, they sure know how to maximise rest here - and many friends are either abroad, busy with family or sick :p. And it is raining. So, instead of having something amazing or even a little exciting to report, I will just try to remember a few highlights I could/should have blogged about earlier (in 2013):

Smarter than a fox: Rekku

We were on a walk with Rekku and Valtteri in the forest, and Rekku kind of kept running into the woods and back to us every now and then. We went from sort of a bush area into the forest along a path, as that's where I though Rekku had just gone. We kept walking along the path quite a bit until we started calling out for Rekku, since we had not seen him by then. I thought he was just on one of his adventures, so I did not worry. But we had to keep calling, both me and Valtteri (two of Valtteri's favourite words: Rekku tänne (come here) ! And actually the first two he has put together..). I squeaked Rekku's toy, whistled, called again. We kept walking at the same time but no sign of Rekku. No sound, nothing. So, after what must have been at least 20 minutes (and by this time I was getting a bit worried and Valtteri had gone quiet), I decided to go back to the road beside the forest (from which we had entered the forest area) and wait for Rekku there. Surely by now he would know which way is home..right?

As we got to the road and looked towards home, we saw Rekku sitting by the road, looking intensely into the forest. At the exact spot we had entered the forest together. I must admit, I nearly cried. How can he be smarter than me? From the way he was sitting, I could tell he had been sitting there for quite a while. When I called out for him, he looked over, then back to the forest and then to me, as if to say "Well how come you are coming from over there..?". Then he ran over, clearly very glad we had come back from our adventures :)

Ladies weekend getaway: Lyon

For my birthday me and two Finnish stay-at-home-mom friends left our little ones (whom are all the same age and also friends with each other) with our husbands at home and hopped on a train to Lyon. We left early Sat morning, hit the shops right away and simply enjoyed the unusual, uninterrupted conversations, lunches, dinners and sleep. And travelling light without a single diaper, toy or kiddie snack - that is until our bags got fuller from shopping ;) 

The weather wasn't the best, but we saw the some sights; old town, market hall and murals. We walked and talked a lot, which, being uninterrupted, was really nice. Another one of these weekend s is needed soon again ;) All hubbies had a fab time with the kids - not a single phone call to us.. 

A few pics from the weekend: