Katastrofaalisen kiva reissu Luzerniin

Mä ajattelin että kaksivuotiaan kanssa reissaaminen on niin paljon helpompaa kuin yksivuotiaan.

Ja tavallaan se onkin, ei tarvii kantaa lastenruokia mukana ja hyvä lastenlaululevy (kiitos anoppi&appi!) autossa viihdyttää. Mutta vaikka poika jo osaakin sanoa kun on nälkä, jano ja väsy, niin se ei tarkoita että että homma menis putkeen..

Kivaa!

Niin, meidän kesänperheloma oli reissu Luzernin alueelle. Menomatkalla ajettiin ensin Kertzersin kupeeseen perhospuistoon (papiliorama.ch) joka on aika kiva paikka - suosittelen siis! Siellä on trooppisen lämpimiä halleja joissa näkee perhosia, lepakoita, ötököitä, lintuja ja apinoita, ja sitten pieni kotieläin alue sekä 'apinointi alue' eli köysirataa yms. lapsille. Valtterille paikassa riitti katsomista ja jännitystä - erityisesti yöhallissa jossa lepakot lensi ihan korvan vierestä. Kalat oli myös kova juttu, ja perhonen joka laskeutui kädelleni eikä meinannut saada trooppisen kosteuden nostattamasta hiestä kämmenselällä millään tarpeekseen.

Rigi vuori ja Küssnachtin kaupunki Luzernin järven rannalla

Hotellimme sijaitsi viehättävällä kadulla lähellä järveä

Hotelli meillä oli varattuna Küssnachtista, Luzernin läheltä, joka on Rigi vuoren juurella ja Luzernin järven rannalla. Ei mikään mainitsemisen arvoinen, mutta ihan ok. Huone oli iso ja Vallulle saatiin sänky ilman veloitusta - eikä tainnu Rekkukaan mitään extraa maksaa. Mutta wifi ei oikeen pelittänyt, ja aamupala oli kyllä budjettihotellin tasoa.. Mutta toisaalta sijainti oli hyvä. Lähellä oli tosi kivat leikkipaikat, ja minigolfi, ja kiva biitsikin, vaikka sinne ei koiria saanut kahvilaa pidemmälle viedäkään. Luzerniin ajoi nopeasti, ja kylässä oli kiva ja helppo kävellä. Küssnachtia siis voin suositella - en niinkään hotelliamme ;)

Rekku ehdottaa että illalliselle menon sijaan menisimme suoraan nukkumaan,
Vallu se tykkää valita oman ruokansa ravintolassa ;)

Valokuvauksellista maisemaa ;)

Eka päivä oli sateinen, joten me mentiin kaverini suosittelemaan liikennemuseoon. Se osoittautui kultakaivokseksi! Museo on vissiin Euroopan suurin liikennemuseo ja todella interaktiivinen - parempi kuin Heureka poikineen. Liput oli tietty kalliit - Sveitsissä kun ollaan - mutta mielestämme kaiken sen hauskan arvoiset. Vallukun "hiukan tykkää" noista lentokoneista ja junista.. ja niitä siellä riitti, aivan oikeita isoja, vanhoja ja uusia! Rekku jäi aluksi odottelemaan koirankoppiin, mutta kun se lounaan aikana purki stressiään rapsuttelemalla korvantyven vereslihalle, me lähdettiin järven rantaan kävelylle Vallun päikkärien ajaksi ja vuoroteltiin sen jälkeen museossa vierailua, museon sisäpihalla ja kahvila-ravintolassa kun sai koiran kanssa olla. Vinkkinä muille siis että jos vuorottelu on ok, niin sisäänpääsyssä kannattaa säästää ;)

Lentsikoita!

Seuraavana päivänä me oltiin matkalla järven eteläreunaan tarkoituksena mennä vuorille kävelemään, kun Zugin kyltin nähdessämme muutimme suunnitelmaa ja ajoimme Zugiin. Autolla housut ja kengät vaihtuivat sandaaleihin ja hameeseen ja me suunnattiin leikkipuistoon järven rannalla. Ihanaa lomamenoa kun voi muuttaa suunnitelmaa noin vaan! Ja ihanaa yhdessäoloa.. Zug oli oikein viehättävä pieni kaupunki, sinne voisi kyllä mennä toistekin. Räikköstä ei näkynyt, mutta ruokapaikan vieressä oli pieni lintupuisto ja siellä kaksi tunturipöllöä! Päikkäriaikaan ajettiin vielä sinne järven eteläreunaan vaikka ei vuorelle kavuttukaan, nautitiin vaan maisemista ja leikkipuistosta :D

Tunturipöllö - tarkkailua aidan molemmin puolin

Bongaa Rekku :D

Matkalla järven eteläraunaan.. lisää kuvia Galleriassa

Liian kylmää vettä ja liian isot aallot laivasta.. lisää kuvia Galleriassa

Katastrofaalista!

Neljäntenä päivänä alkoi se katastrofaalinen lomailu. Tai no siis jo edellisenä iltana kun Vallu vetäisi kunnon raivarit ennen nukkumaan menoa.. Päätettiin nimittäin mennä Luzerniin kaupunkia katselemaan (leikkipuiston sijaan, tajuan nyt tätä kirjoittaessani..ehkei ihan koko lomaa vedetäkään lapsen ehdoilla?), ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Hypättiin ekaksi nähtävyysajelujunaan, mikä oli todella kiva tapa nähdä vähän Luzernia - joka puolestaan on tosi kiva kaunis kaupunki (katso kuvat Galleriasta). Geneve on ihan harmaa Luzerniin verrattuna!

Meidän lounas meni hiukka mettään, mutta mitä pienistä, eikö? Luzernista palatessa mentiin pelaamaan minigolfia, mutta keli olikin sääennusteiden vastaisesti suorastaan kesähelle, ja siksipä lähdettiin katsastamaan se kiva biitsi. No, tietty uikkareita vaihtaessa keli muuttui ukkosenuhkaksi ja auringon piiloillessa pilvien takana iho nousi uikkareissa kananlihalle - puhumattakaan että ois kyennyt sinne järveen "vilvoittelemaan".. Lastenaltaan luona tuskailin että itkeäkö vai nauraa kun kaikki tuntuu menevän päin mäntyä (yep, tavoittelen täydellisyyttä, tiedetään) ja Vallu siinä katsoi minua huolestuneena.. ja regioi tilanteeseen ihanan humoristisella tavalla: kaatoi ämpärillisen vettä mun päälle. Hehee, taas oli asiat perspektiivissään!

Illallinen syötiin hotellin naapurissa - hotelliimme kun emme aamupalan perusteella uskaltaneet illastamaan mennä.. - ja se ruoka oli hyvää. Vallu sai elämänsä ensimmäisen tikkarin ja se maistui. Leikkipuistoonkaan ei maltettu mennä koska tikkari piti ensin syödä loppuun :) Sitä odotellessa piipahdettiin kylän kansallispäivän juhlassa, tai sen jämissä kai, sillä osa juhlasta tuntui ainakin olevan ohi. Hotellista kun juhlinnasta kysyttiin, sanoi miekkonen ettei mitään juhlintaa ole - "kansallispäivä on perhejuhla". Noh, olisihan tuo itsekin pitänyt viime vuodesta muistaa että kyllä kylältä kuin kylältä bileet löytyy! Hotellihuoneesta sitten Vallun iltaraivarien laannuttua kuunneltiin ilotulituksia..

Kansallispäivän viettoa Küssnachtissa

Näkymät alpeille Küsnachtista

Ilta-aurinko

Kotiin...

Lauantaiksi oltiin suunniteltu pysähdys Zurichissä ennen kotiin ajoa, mutta kun siellä asuva ystävämme sairastui ja kuulimme varoittelut kaupungin kaoottisuudesta paraati päivänä, vaihdoimme suuntaa ja lähdimme alppien halki kotiin. Suunnitelma oli seuraavanlainen: Leikkipuistoon, lounas, ajoa Vallun päikkärien ajan, hotellin bongaus ja rentoutuminen loppu illan ajan (ja sunnuntaina päikkäriaikaan ajo kotiin). Todellisuus meni näin: Leikkipuistoon hetkesi, sadetutkan seuraamista ja liikkeelle lähtö ennen lounasta välipalan kanssa jotta kerkiäisimme ajaa Furkapassin ennen sateita. Juutuimme heti ruuhkaan, moni muu kun oli menossa Etelä-Eurooppaan lomalle ja ajoi alkumatkan samaa reittiä kanssamme. Vallu ei nukahtanutkaan heti vaan juuri niin että lounaalle pysähtyminen jäi (keittiöt sulkeutuvat täällä kahden/puoli kolmen aikaan ja avautuvat vasta kuuden aikaan illallista varten) ja saderintama olikin ajoissa - juuri Furkapassia ajaessamme. Furkan jälkeen syötiin mitä syötiin, etsittiin leikkipuisto ja jatkettiin sen jälkeen suoraan kotiin, illallisenamme tuoreet paikalliset juustot ja patonki. Että silleen.

Ruuhkassa.

Furkapassilla sateessa. Lisää kuvia Galleriassa

Kiva loma oli! Uusiksi ihan koska vaan ;)

Leikkipuistot on avain onnistuneeseen lomaan ;)

Melkein kotona - auringonlasku Geneven järven rantaa ajettaessa