Purnauspostaus

Kun lähtö, siis maastamuutto, lähestyy, tulee samaan aikaan kamala haikeus ja toisaalta rohkeus kritisoida. Olenhan mä jonkun kerran aiemminkin hieman "kuohahtanut" pännivien asioiden suhteen, mutta enimmäkseen olen vain hehkuttanut positiivisia puolia. 

Nyt tuntuu että voih sitä ja tätä, ikävä tulee ihanaa vuoristokyläelämää, maisemia, kivoja naapureita, Vallun kavereita, mun ystäviä, lunta, matkailumahiksia, ulkosuomalaisten yhteisöjä.. Ja juuri kun mä oon alkanut tuota ranskaakin jonkun verran jo ymmärtämään! ;)

Mutta. On myös asioita joita ei tule ikävä. Niinkuin jatkuvaa asioiden tuplatarkistusta ja Google kääntäjän käyttöä. Oikeasti, jos asiakas kirjoittaa sulle englanniksi sähköpostin ja sä vastaat siihen että "asianne on käsittelyssä" niin eikö sitä voi vastata englanniksi? Ei. Se pitää vastata ranskaksi, koska täällä puhutaan ranskaa jo mokoman asiakkaan olisi sitä kyllä pitänyt jo opiskella. Tai sitten asiakas voi ihan itse vaivautua käyttämään kääntäjää.

Ja sen sijaan että vastattaisiin asiakkaan sähköpostiin, lähetetään kirje. Joka tietysti saapuu myöhemmin juuri sinä päivänä kun asiakas jälleen kyselee joko asia olisi käsitelty? Ja kirjeessä on tietysti tiedot väärin. Oikeasti, eikö olisi kaikille helpompaa hoitaa tätä kirottua asiaa ensin sähköpostilla ja sitten vasta kirjallisesti?

Ja oma lukunsa on sitten ne jotka vaan jättävät vastaamatta. Tai jotka antavat puhelin palvelussa väärät tai puutteelliset ohjeet. "Juu, lataatte vaan PDF:nä sinne meidän upeaan uuteen mahtavaan sähköiseen portaaliin ne dokumentit niin se on sillä selvä!". Heh. Portaali ei ole mahtava eikä upea, ja dokumentit sinne ladattuamme saimme tietenkin vielä lomakkeet täytettäväksi. Ranskaksi, ja ukaasin kanssa että jos niitä ei palauteta alle viikossa ni laskujen tulo jatkuu. 

 Viimeisin pettymys oli posti, joka siis on mahtava siinä että vuoden postin siirto maksaa Sveitsin sisällä saman verran kuin Suomeen, ja heidän nettiportaalissaan sen ihan oikeasti voi tehdä kätevästi englanniksi, mutta miksi ihmeessä homman maksuun annetaan vaihtoehtoja jotka eivät toimi? Puhelinpalvelija ihan suoraan tiesi neuvoa että älä käytä sitä käytä tätä.. Aargh mä olisin pakannut ainakin kolme laatikkoa ja purkanut kirjahyllyn siinä ajassa jonka käytin tähän sekoiluun :p

Kyllä nää kansainväliset muutot on kuin haastavat työprojektit. Ja aina meinaa jotain unohtua, vaikka kuinka on tehty listaa ja kalenteria ja vaihdettu muistiinpanoja "kollegoiden" kanssa. Onneksi eläinlääkäriajan kuitenkin saa parin päivän varoitusajalla ;)

 

Zurich

Meidän vika reissu. Ihana Zürich (ainakin verrattuna Geneveen). Kansainvälinen, ystävällinen, eläväinen, kaunis, värikäs.. Joo, kyllä on kiva kaupunki tämä. 

Käytiin lounaalla kasvisravintolassa, siis koko porukka ;) Suosittelen: http://www.tibits.ch/en/home.html Iltapäivän piristys olikin sitten Sveitsin aatelia Sprunglilla (www.spruengli.ch) ja illallisen sai pojat valita: makkaraa. (Minulta ei kannata sen tarkemmin kysyä millaista..)

Iltapäivä vierähti ystävämme, entisen Singaporen naapurimme Marin kanssa. Ja Tommy-koiran :) Oli ihana nähdä miten aidon iloisesti kaksi koirakaverusta toisiaan tervehtivät.

White dog in the snow

My "Snowy" <3

A friend told me recently how her dog went on an adventure following some really good smells and ended up trapped underneath a neighbours' house. And how it was a really scary experience. Well, today that happened to me. (Except for the house part.)

We were out sledding, just me, our Finnish neighbour and the boys. And really it was just us, as no one else was out even though there are many stay-at-home moms around and the weather was just BEAUTIFUL. Rekku was off leash the whole time, as he knows our routine well - I carry juicy treats and call him over regularly to enjoy them. We had excitement from the very first sled run, as the human boys just seem to always sled down to danger or crash each other.. but it was also fun, and a really good workout for us moms since the snow would give in every now and then :D

We were already home, and sledding next to our building, when Rekku, who usually just hangs about close by leaving messages to the neighbours' dogs since he does not want to go in the deep snow (which is everywhere except the pathways to main doors and garages) went missing. Completely vanished. He was not in the building next to ours, and not in our building. He had not gone past us, and was not in any of the neighbours' gardens (he can cross over now with the snow over the fences). There were no tracks leading anywhere. Geez what a scare. We all kept calling him, I tried not to panic. How can a dog disappear into thin air like that? (Nearly white dog in snow, but still..)

Luckily I had my neighbour helping out, as the human boys seemed a little scared too by the situation. And it was her who heard a little scratching noise (why-o-why does not my non-barking dog bark when I keep calling him like crazy?!) and went to look what it was. And there he is, my curious stubborn terrier, gone under a neighbours' trampoline after cat smells and was stuck in there, not able to get out because of all the snow.

What a relief.

And of course he was like "stop squishing and kissing me, what's the matter? I was just investigating..".

Life is never boring with a terrier

On Sunday I had a similar but way smaller on the scare-scale incident. Rekku and I went on a little snowshoeing walk before friends came to visit. Being a bit stubborn as he is, Rekku chose another pathway to follow. I thought oh well, both pathways end up in the same place so maybe I need to trust he knows them as well as I do. But, after he could no longer see me, his confidence disappeared. He headed home. I called and called and other snowshoers (there are a lot here in the weekends) down the path reported to me whether he was coming my way or running the other way. I could see him and knew he could not hear me so I ran down the path in the snowshoes. Once in a life time experience perhaps? He finally heard me, luckily way before he could get to the parking lot.

And after that, we had a nice walk. See pictures in the gallery!

Let it snow, let it snow..

Talking about the weather is consider kind of a stupid small talk subject. But with the weather we have had over the last two weeks, I could talk about it all the time. First it snowed every day for a week. I counted the snowfall in Rekku's height on Instagram. Then the Bise* came and it was like we were in a whiteout**. Snow on the ground, snow blowing around.. One day I was pushing Valtteri in the stroller in the snow with the wind blowing and had everyone I met commenting on my courage. In French. (yay, I understand!!)

Snowing more and more..

Let's see how deep it is..

Garden of snow

Walking with Bise

Ice decorations

Skiing, first time!

Only Finns in the sledding slope!

And so now it is sunny and warm in the afternoons and the snow is melting.. but there is enough to enjoy for as long as we are here to enjoy it :)

*Wikipedia explains: In Switzerland the bise blows from the north-east, above all during the winter months, and is due to a high-pressure cell north-west of Switzerland. The effects of the bise are strongest in Geneva, situated in a narrow passage between the Jura mountains in the West and the Alps in the South. 

** Wikipedia explains again: Whiteout is a weather condition in which visibility and contrast are severely reduced by snow or sand. The horizon disappears completely and there are no reference points at all, leaving the individual with a distorted orientation.