Uusi vuosi, uudet maisemat?

Tässä on viime vuosina jokainen uusi vuosi tuonut tullessaan uudet maisemat meidän perheelle. Tää vuosi 2014 on ollut siitä ihana että se toi meidät tänne pieneen St-Cerguen kylään Jura vuorille. Mä oon nauttinut luonnon lähellä olemisesta, pikkukylän elämästä, ja - siis jos ei vielä oo tullut selväks.. - niin erityisesti alppimaisemista, vaelluksista/pitkistä lenkeistä ja lehmistä naapureina ;)

Oli siis kaikinpuolin ihanaa että pääsin tänään vielä ihan kahdestaan Rekun kanssa kävelemään lumihankien läpi juustotehtaalle, eli tuolle meidän lähimmälle "vuoren huipulle". Lumikenkäilijät oli talloneet hyvän polun joten me pärjättiin ilman lumikenkiä. Hangessa ylämäkeen tarpominen on silti rankkaa! Pieni pakkanen piti meidät lyhyitä kuvien nappaus taukoja lukuunottamatta huolimatta liikkeessä. Akku loppui tosin huipulla, joten alas tullessa ihailtiin Mont Blancin pinkiksi värjäävää auringonlaskua ja Dolen ympäröineitä oransseja pilviä ihan vaan omin silmin. 

Ps. Ne ensi vuoden uudet maisemat on sitten Hyvinkään seudulla :)

Lunta!!

Nyt sitä vihdoin tuli. Oikeen kunnolla. Koko päivän on pyryttänyt, varmaan sellainen puoli metriä on hankea kerennyt kasaantua. Pakkasia on myös luvassa, joten ehkä se talvi vihdoin saapui ja tuli jäädäkseen :)

Meillä on vuoden viimeiset vieraat kylässä ja heidän matkansa tarkoitus oli lasketella, tässä vieressä Dolella. Vaan kun eilen kentältä heidät haettiin, jouduttiin pahoittelemaan ettei edes Chamonixissa tai Verbierissä ole sopivanlaiset rinteet auki.. Ja aamulla herättiin lumipyryyn :D 

Noh, laskettelurinteitähän ei samantien auki saada, mutta pulkkamäessä me oltiin kyllä. Ja huomenna jos pääsis kokeilemaan lumikenkäilyä..

Jouluiloa

Auringonpaiste, +10 sää ja vihreät nurmikot ja pellot ei oikeen tuo joulutunnelmaa, mutta oli kyllä kiva käydä jouluaaton kävelyllä tässä säässä ja tietty mahtavissa maisemissa ;)

* Jouluaaton kävelyn kuvia kuvagalleriassa *

Kotiin kun tultiin, oli vastassa aamulla leivottujen piparien tuoksu, ja sauna korvattiin kylvyllä - melkeen siis perinteinen jouluaaton ohjelma. Joululaatikoita ja muita en kyllä jaksanut tehdä, mutta ei me niitä oikeastaan kaivattukaan. Ensi vuonna sitten!

Parhainta jouluaatossa on rento yhdessä olo. Ja tietty poikien ilo lahjojen avaamisesta ja niillä leikkimisestä.. Tontut kävi nimittäin oven takana ja toi mielettömän vuoren lahjoja. Rekku oli niin innoissaan että olisi varmasti avannut joka ikisen paketin :D 

Skotlanti = sadetta

Me tehtiin jälleen joulunalusmatka Skotlantiin. Toivottavasti saadaan tästä perinne :)

Perjantaina kun saavuttiin, satoi. Ja oli kylmä. Joten lounas ja jälkiruoka syötiin kaikessa rauhassa sisätiloissa :D Edinburghissa on taas hienot jouluvalaistukset, sen verran sitä sadetta kesti että sai kuvan napattua:

Lauantaina nautittiin hyvästä säästä ja mentiin Keithin ja Olivian naapuriin kylään, Edinburghin eläintarhaan. Eläintarha on eläintarha, siellä on aina omalla tavallaan surullista käydä, mutta kyllä eläinten näkeminen on lapsille kiva juttu. Kylmänä joulukuisena päivänä moni eläin nukkui tai oli sisätiloissa, niinkuin kuuluisat  pandakarhutkin. 

Iltapäivällä oltiin Keithin veljen luona pienissä juhlissa. Niinä opiskeluaikoina jolloin enemmän samoja ihmisiä nähtiin, juhlat oli railakkaammat ja kestivät myöhempään, aiheuttaen päänsärkyä seuraavalle aamulle. Mutta nyt kaikilla oli 0-3v lapsi ja juhlat sen mukaiset :) 

Ollaan matkan aikana opeteltu uusia englanninkielisiä fraaseja, kuten "May I?" sillon kun tekee mieli ottaa toisen lapsen kädestä jotain, ja "See you soon" hyvästien jatkoksi. Vallu myös oppi nopeasti laulamaan Luken lelujen laulut, "Puppy says clap your hands". Maiseman vaihdos myös stimuloi sen verran että Vallu alkoi matkan aikana muodostamaan enemmän lauseita ja kertomaan juttuja. Papupata ajat lähestyy!

Sunnuntaina me tehtiin päiväreissu Glasgowiin bussilla. Satoi, tietysti, mutta siihen oli varauduttu, oltiin nimittäin tehty treffit opiskeluaikaisten tuttujen (ja heidän 2+ poikansa..) kanssa Kelvingroven museoon. Museot on mahtavia ilmaisia paikkoja joissa lapset pääsee juoksentelemaan ja katselemaan eläinpatsaita yms jänniä juttuja. Vallu ja Noah tuli heti juttuun ja viilettivät yhdessä pitkin käytäviä. Oli tosi kiva nähdä tuttuja melkein 10v tauon jälkeen. Juttua riitti ja oli kiva välitön tunnelma :). 

Me käytiin myös pyörähtämässä keskustassa, eikä oltu kaukana paikasta jossa vajaa 24h myöhemmin tapahtui iso onnettomuus. Pieni muistutus että lähtö voi osua kohdalle milloin vaan.. Buchananin bussiasemalta kun hypättiin paluumatkalle, oli matkaeväänä klassikko lukuvuodelta 98-99 kun Mirvan kanssa bussireissuja tehtiin: pullo Irn-Bruta ja pussit Hoolahoopseja ja Malteserseja. Nam nam :D (Erityisesti muistelin reissuamme Harrisin ja Lewiksen saarille, sinne on joku päivä kyllä palattava..)

Maanantaina sade ihanaksi yllätykseksi lakkasi aamupäivällä joten saimme kävellä Royal Milen päästä päähän kaikessa rauhassa ja ihailla tweed-takkeja, tartan-hameita ja muita ihanuuksia. Lisättiin ikkunaostokset "Jonain päivänä"-listalle ;) Edinburgh on kyllä kaunis ja kiva kaupunki. Ihanaa kun siellä asuu hyviä ystäviä niin on syytä kyläillä :)

Rokulipäivä

Niinä päivinä kun ollaan vaan Vallun ja Rekun kanssa kolmistaan, meillä on yleensä paljon kotitöitä, asioita hoidettavana ja suunnitelmia käydä pitkällä lenkillä. Keskiviikkona meillä oli kuitenkin aika puhtaasti rokulipäivä. Aamulla hypättiin junaan ja mentiin Geneveen. Treffattiin Carmen ja heidän uusi tulokkaansa Charlie Manorilla, joka on vähän niinkuin Sokos Helsingissä. Manor on siitä ihana että sinne saa mennä koiran kanssa, ja mikäs on mennessä kun on niin hyvin käyttäytyvä koira :). Suklaaosaston maistiaisten voimalla sitten viiletettiin pitkin lasten osastoa; Vallu ilmoitti "ottavansa" Salama McQueen paidan ja oli niin kiinni Lego-videota näyttävässä telkkarissa etten uskaltanut yläkerran kahvilaan lainkaan, sinne kun olisi pitänyt mennä elektroniikka osaston ohi ja olin 100% varma että kahvilan sisäänkäynnin luona olevissa ruuduissa kuitenkin pyörisi Lentsikat 2 elokuva. Ai mitä sitten? Noh, viime vuonna se oli Lentsikat ja jotta päästiin siitä jatkamaan ilman maailmanlopun raivareita, mä ostin leffan. Tänä vuonna kakkososa on toivottu joulupukilta.. Joten ihan vaan draamaa vältelläkseni menimme alakerran Starbucksiin. Mä valitsen tarkasti mitkä taistelut haluan taistella (ja silloinhan mua ei jääräpäisyydessä voita kukaan).

Carmenin hakiessa Maxiä hoidosta me käytiin pikaisesti tapaamassa yhtä suomalaista jonka pojalle sopi käteen Vallulle pieneksi jääneet toppahanskat, ja jonka koiralla oli kyljessä kaksi riviä tikkejä. He asuvat Genevessä, ja ovat jo toistamiseen kohdanneet sen koirien irtipitämisen huonomman puolen: heidän koiransa päälle on käyty. Rekullekin kävi kerran samoin, kun irti ollut irlanninterrieri tuli päälle Rekun ollessa kiinni. Sillon asuttiin vielä Carougessa. "Maalla" Bernexissä tai St-Cerguessa ei ole sattunut mitään. 

Iltapäivä me vietettiin ihanan rauhallisesti Carmenin luona. Me aina jaksetaan puhua tunti tolkulla lasten kasvatuksesta ja adoptio-aiheista ;) Kotiin lähtiessä Genevessä satoi oikeen kunnolla. Onneksi päästiin auto kyydillä, sillä kotona kilometrin korkeudessa sade oli räntää.. Ihanaa kylläkin kun maisema oli hetken valkoinen! 

Metsämeditaatiota ja muuta hemmottelua

Mä en kaipaa kylpylähoitoja, salonkikäyntejä tai shoppailureissuja. Mulle luksusta on tämmöiset sunnuntaipäivät:

Heräsin kuumeettoman pienen pojan vierestä. Pusuja, haleja ja tykkäämisestä puhumista kunnes nälkä sai nousemaan sängystä. Aamupalan tarjoili perheen pää, ja Tonttu Torvisen tuomat palapelit kasattiin heti pariin kertaan :) Musta on kiva että palapelit kiinnostaa, ne on kivaa tekemistä itsellekin, kun en ehkä ihan noita pikkuautoilla ajelun ja kolaroinnissa hienouksia oo hiffannut..

Rekun kanssa lähdettiin kahdestaan lenkille. Peltoja pitkin vaan Arzierin suuntaan maisemia ihaillen.. Siinä on useampi kesäkäytössä / lehmien lypsämistä varten oleva iso majatalo/navetta ja niiden pihoilta on upeat maisemat järvelle ja Alpeille. Jos olisin lottomiljonääri..  

Tämä tönö..

Tämä maisema.. (ja tietnkään kuvassa ei näy Alpit koko komeudessaan)

Päädyttiin kävelemään Oujonin raunioille metsäpolkuja pitkin. Nautittiin hiljaisuudesta ja raikkaasta ilmasta, eli metsämediotoitiin ;) Reiska on kyllä maailman paras lenkkikaveri. Se niin selkeästi nauttii täysillä näistä kahdenkeskisistä lenkeistä ja poseeraa poseeraamistaan vaikka en ees pyydä :D

Hiljaisuus. Nautitaaan siitä :)

Rauniot ja poseeraajakoira

Kotona oli sillä aikaa tiskattu kaikki eilisten pikkujoulujen tiskit. (Tiskikone hajosi ja korjaaja antoi "lopetustuomion" eli odotellaan mitä asunnon omistaja tuumaa..) Lounaaksi naposteltiin jämiä, ja nyt.. Nyt minä puputan viimeisten kyläilijöiden tuomia herkkuja ja kaikki pojat nukkuu sohvalla / nojatuolissa.  

Mitäköhän muuta ihanaa tähän päivään vielä mahtuu?

Peti ja Puuro

Viimeisimmät vieraat tossa viime viikonloppuna kysyi miten me jaksetaan vieraita, että eikö elämä oo yhtä lakanoiden pesua ja siivousta?

No, onhan se toisaalta.. mutta kyllä vieraista - tai siis kyläilevistä tutuista, ystävistä ja sukulaisista - on paljon iloakin :) Muistellaan yhteisiä juttuja, kuullaan uusimpia kuulumisia, saadaan tuliaisia ja esitellään Sveitsiä. Samalla päästään aina itsekin tsekkaamaan uusia paikkoja/nähtävyyksiä. Laskinpa huvikseni että ainakin 13 visiittiä 2014 aikana. "Ainakin" siksi etten nyt oo varma muistinko kaikkia.. Ja Tammikuun viikonloput on nyt sitten loppuunmyyty, ihan jos sattui mieleesi putkatamaan että ois kiva tulla meille kylään!

Viime viikonloppuna meillä oli siis myös vieraita. Otettiin aika iisisti ja käytiin vaan junalla Nyonissa ja Coppetin linnassa joulumarkkinoilla, ja pyörittiin tässä omalla kylällä. Leikkipuistossa mm. :) Oli ihanaa kun olivat kylässä. (Heitä edeltävien kanssa ajettiinkin päiväreissut Verbieriin ja Dijoniin ~2h suuntaansa) 

Pari torvensoittajaa Nyonissa

Coppetin linna ja joulumarkkinat

Tää viikko onkin mennyt arkisesti, joulutunnelmaa on luotu piparien leipomisella ja mini-kuusen koristelulla, joulukorttien kirjoittelulla & lähetyksellä ja joka päiväisellä joulukalenterin avaamisella. Ja tietty pesty sitä pyykkiä :D

Poikien pipari'talo'

Niin ja lunta tuli maahan tällä viikolla!

Edessä on 'väliviikonloppu' eli kukaan ei ole meillä, eikä kukaan meistä ole reissussa. Sen sijaan huomenna pikkujouluillaan "3 kaveruksen" porukalla, eli Aino, Eino ja Valtteri perheineen. Taidanpa siis katsella porkkanalaatikon ohjeen ja tehdä kauppalistaa :)

Joulutunnelmaan

Eilen aamulla: lunta maassa, joululaulut soi, leivotaan Vallun ja Tiagon kanssa pipareita. Se on joulu ny.

Mahdoton yhtälö?

Taas hurahti pari päivää, vatsataudin jälkeisessä väsymyksessä ja välttämättömimmän suorittamisessa. Niihin välttämättömiin kuuluu mm. pyykin pesu vaipattomuus fiiliksen iskiessä (johon täytyy tarttua ja sitä ylistää vaikka tietää siitä pyykkiä seuraavankin..) ja koiran lenkitys, mikä on vienyt suuren osan ajatteluun käyttämästäni energiasta. On nimittäin niin, että tähän asti olen aina ihmetellyt niitä jotka luopuvat koirasta kun vauva saapuu - miten niin koiran lenkitys vaikeaa vauvan/taaperon kanssa? En ymmärrä, kyllä meillä vaan sujuu.. Vaan nyt ymmärrän. 2,5 vuotiaalla on niin paljon omaa tahtoa ja keinoja koetella mun hauiksien kuntoa, auktoriteettiä, luovuuden rajoja ja manipulointitaitoja (lahjonta, kiristys ja syyllistäminen ovat kiellettyjen keinojen listalla) että kun väsymys painaa, ollaan seuraavanlaisessa tilanteessa:

Lapsi potkii ja itkee lattialla rappukäytävän oven luona juuri jälleen mieltään muutettuaan ulosmenopelin suhteen (saa valita kahdesta mutta niitäkin voi näköjään haluta vaihtelevasti joka toinen minuutti) ja koira tärisee stressiään kaukana käytävässä. Minä välissä, odotan että viesti menee lapselle perille että valinnassa on pysyttävä kun ovesta ulos astutaan ja suren samalla koiraa joka todellakin ansaitsee mukavamman lenkkihetken. 

Päästään ulos, lapsi kolmipyörällään ja koira nameja jauhaen. Ensimmäisessä risteyksessä annan pyöräilijän päättää ajatellen että sama se kuin päin tää lenkki mennään. Sitä paitsi koira haluaa samaan suuntaan..  Asemalla ollaankin jo vaikeuksissa vaikkei laiturilla ole edes junaa jonka kyytiin haluta. Vaikka saankin oveluudellani matkan jatkumaan, tulee mäessä metsän suuntaan täysi stoppi. Ei auta että siellä saattaisi olla vaikka traktori. Peppu putoaa asfalttiin ja siitähän ei liikuta ellen halua itkevää potkevaa 12kg lihaskimppua kantaa (ja työntää kolmipyörää + taluttaa koiraa) ylämäkeen. En halua, en. Pyöräilijä ottaa jalat alleen, onneksi peppu taas penkissä, ja kääntää suunnan takaisin asemalle. Noh, tämmöinen lenkki sitten tällä kertaa.. Samalla lupaan rakkaalle karvakuonolleni että tähän tulee muutos. 

Ja niin on meillä tiimi R&R mennyt kahdestaan yön ja varhaisen aamun pimeässä heijastinliivit päällä otsalampun valossa just semmosia lenkkejä kun on ketun/peuran hajun perässä haluttu mennä. Ja päivällä käytetään omaa pihaa. Ei tarvii taistella pukemisesta, lenkkeilymenopelistä, lenkin suunnasta, jne. Haluan kuitenkin Vallulle opettaa että koiran lenkitys on tärkeää (eikä sitä voi jättää tekemättä) ja että luonnossa liikkuminen on ihanaa, joten taistelu jatkunee, mutta aikaisintaan ensi viikolla. Nyt vaan nautin kun takkia päälle pukiessani sohvalta hyppää koira innoissaan ja lähtee vauhdilla lenkille - jopa inhoamansa takki päällä.

Joulukalenterista paljastuu..

.. Mahatauti! Jep jep. Tällä kertaa aloitettiin minusta, saas nähä miten loppu porukan käy. (Tähän vois vitsailla että mitäs menin pakana kirkkoon laulamaan vaan osan lauluista, kyllä se jumala rankaisee moisesta - mutta totta voipi olla että sieltä joukkokokoontumisesta tän taudin nappasinkin.) Onneksi ei sentään oksu lennä.

Tauti kuitenkin vesitti mun suunnitelmat kirjoitella pikkasen blogia joka päivä, noin niinkuin joulukalenterin luukkuja avataan. Mutta jos nyt aloittaisi tuplapostauksella:

1. 

Päätin että kuvajoulukalenterin lisäksi meille tulee tonttupostia päivittäin, ja se voi sitten olla jotain pientä tavaraa / namia tai vaikkapa leffahetki kaverin kanssa. Isot pitää etsiä vihjeen avulla ja pienet mahtuu laatikkoon. Aloitin pienellä: pez-namipatukka olemassa olevaan "annostelijaan". Noh, tietty siinä kävi niin että leikki oli aamupalaa kiinnostavampaa ja tonttuposti ei muuttanut mieltä puuron syönnistä - siispä aamupäivä vietettiin känkkäränkkää puntista alas ravistellen.. Loppupäivä menikin hyvin mun pahoinvointia ja voimattomuutta lukuunottamatta. 

2.

Mä oon tämmönen positiivinen - yltiöpositiivinenkin ehkä? - tyyppi joten aamulla söin ison annoksen puuroa ja leivoin banaanipiirakan iltapäivän muskaria varten kun ajattelin edellispäivän heikotuksen johtuneen lounaskeitosta. Vaan selvisipä se tässä aamupäivän aikana että paras on jättää muskari väliin ja olla maltillinen ruokailun ja liikkumisen suhteen - siis pysyä kotona oman naistenhuoneen lähettyvillä. Mutta suomalaisella sisulla kuitenkin käytiin ulkoilemassa pojat kuralätäkössä märiksi ja koira pellolla leikittämisellä onnelliseksi. Lounaan jälkeen ajattelin että korvataan muskarin menetystä pienellä laulu ja leikkihetkellä. Olisihan se pitänyt aavistaa, mieleen pulpahti muistot ala asteen liikunnan opettajasta joka seisoi keskellä salia ja löi noitarummulla tahtia meidän lasten juostessa ympäri salia kun toisen kappaleen aikana jäin jalkoihin ja siirryin sivuun marakassia heiluttamaan, pojat ne juoksi hiki päässä ympäri keittön pöytää..