Ulkosuomalainen

Kun nukkuu muutamana yönä oikeen hyvin ja pitkään, ei tahdokaan enää uni tulla. Ja kun tässä sitten makoilee pienen pojan tuhina korvan juuressa, tulee mieleen että on ihanaa olla Suomessa, mutta myös että on ikävä perheen vanhempia poikia ja omaa kotia Sveitsissä. Sellaista tää ulkosuomalaisen elämä on, ainakin mulle. Kun arkinen elämä pyörii Sveitsissä, en kaipaa Suomeen. Ystäviä ja sukulaisia kaipaa tietysti, mutta ihanat tutut maisemat ja omat suosikkiruoat unohtuvat kunnes ne taas näkee. Sitten kun täällä on, tuntuu että onpas kivaa ja voikun voisi olla pidempään ja treffata ihmisiä enemmän ja useammin. 

Millon me muutetaan Suomeen kaikki kysyy. Noh, en minä tiiä. Sveitsissä viihdytään ja muuttosuunnitelmia ei ole (vastahan me muutettiin!), mutta ei sitä tietty ikinä tiedä mihin elämä vie. Sellainen väliaikaisuuden maku on suussa ennenkun asettuminen tapahtuu, ja siihenhän yleensä menee muutama vuosi (siihen asettumiseen).  Hieman haikeus on tunkenut mieleen kun ollaan kyläilty omissa kodeissa asuvien kaverien luona. Kyllä minäkin sitten sisustan joku päivä.. Kaivan kaikki reissusta mukaan tarttuneet ja ripustan seinälle kuvia, enkä muuta minnekään. 

Mutta nyt mä vielä teen listan ostettavissa suosikkiruoista ja pakkaan laukut. Odotan innolla reissuja nykyisessä asuinmaassani ja sen naapurimaissa.