Pienestä kiinni

Kun puhe uusien tuttavuuksiin kanssa kääntyy golfiin (aiheelta ei voi golfarin vaimo välttyä), sanon usein että siinä on peli joka pitää nöyränä. Ikinä ei voi mennä koko kierros kaikkineen täydellisesti, aina on jotain parannettavaa. Ja useimmiten senttien ero suuntaan tai toiseen vaikuttaa lopputulokseen huomattavasti. 

Samaa voi tietysti sanoa vaikka mistä harrastuksesta tai tekemisestä, niinkuin nyt esimerkiksi pienen pojan hoidosta... Tänäkin aamuna meni aamupala pikkiriikkisen liian myöhäiseksi ja katastrofihan siitä seurasi - siis Valtterin näkövinkkelistä. Minä siinä taisin jo kirota koko päivän tuhoon tuomituksi ja jupisin syyt omaan niskaani tyylin "taas tuli oppitunti", sellainen ikuinen oppija, prosessin parantaja, tehostaja jne. kun olen. Lasten kanssa kun vaan ei tämä normaali virheistä oppiminen toimi, ei muutu prosessit tehokkaammiksi tai muuten paremmiksi  kun aina tulee uutta haastetta eteen. Ikinä ei siis mene koko kierros (päivä) täydellisesti..

Mutta niin se vaan oli turha mun aamuinen kirous, sillä muskari menikin vallan mainiosti (kauhuissani odotin jotain muuta 6:15 heränneen ja aamupalan huonosti syöneen kanssa). Me otettiin matkan varrelta muskarikaveri Alexandra mukaan, kun hänen äitinsä joutui jäämään kotiin pikkuveljen ollessa kipeä. Valtteri matkusti mielellään tuplarattaiden kyydissä ja mä sain taas punttaritreeniä. Alexandra on jo reilu 2v ja tosi reipas, lauloi ja tanssi mukana vaikkei äiti paikalla ollutkaan, ja kun Valtteri tanssiessa kaatui, oli Alexandra auttamassa ylös. Ja hieman myöhemmin halattiin ja pussattiin.. On se niin suloista :) Valtteri on päässyt muskarissa jo tosi vauhtiin, laulaa (omalla tavallaan) ja tanssii mukana, soittaa soittimia ja matkii laulujen mukana tehtäviä liikkeitä. 

Ja nyt kun pojat nukkuu, tämä mami touhuaa muutamat jutut joihin ei pikku apuria kaivata..