Päivähoitoasiaa

Vallu on jo pian 2,5 v. Suomessa jos oltaisiin, ois täyspäiväistä päiväkotielämää luultavasti takana jo vuosi. Singaporessa jos oltaisiin, niin "koulu" ois myös jo luultavasti aloitettu, lähinnä sen takia että englanninkieli ois huomattavasti tutumpi kuin nyt - tai kuin ranskankieli. Täällä Sveitsissä vois Vallu toki jo myös mennä päiväkotiin täysipäiväisesti (äitiyslomat täällä vaan 6kk), mutta vain jos mä olisin töissä. Ja taloudellisestikin se ois mahdollista ainoastaan jos mä oisin töissä. Hyvissä töissä.

Joten kun en oo töissä, niin Vallu voi mennä vain puolipäivä hoitoon. Täällä meidän kylällä se tarkoittaa esim. 8:30-11:30. Jos tuon ajan käyttää täydellisesti hyväkseen, ehtii siinä jotain - niinkuin vaikka trimmaamaan koiran. Tai keskittymään työnhakuun koneella. Mutta tärkeämpää kuin että mitä mä tekisin sillä aikaa, on se mitä Vallu siellä päiväkodissa tekee. Nimittäin ryhmässä toimiminen ja aikuisen (muun kuin oman vanhemman) ohjeiden noudattaminen. 

Mehän siis jo päiväkotia kokeiltiin alkukesästä (hiukka jäänyt taas tää blogin kirjoittaminen..), mutta päätettiin se kuitenkin lomien jälkeen jättää toistaiseksi. Toukokuussa kun kävin kysymässä milloin Vallu voisi aloittaa, oli vastaus "ensi viikolla". Nyt jälkeenpäin ajateltuna se tuli aivan liian nopeasti ja enkä osannut Vallua siihen ollenkaan valmistaa. Lisäksi siirtymäaika oli tosi nopea. Ekalla kerralla (ma aamu) olin mukana 15 min ja jätin sitten Vallun sinne tunniksi. Tokalla kerralla (ke aamu) jäi poika jo kahdeksi tunniksi. Ja seuraavalla viikolla aloitettiin normiaika. Vasta neljännellä kerralla tuli itku kun lähdin. Luulin siis että hyvinhän tää menee!

Sitten meillä oli Suomi-reissu ja siis kolmen viikon tauko päiväkodista (ja melkein 100%  oleilua äidin kanssa). Kun päiväkoti taas alkoi, tuli itku sekä sinne mentäessä että kun hain pois. Välillä oli hyviä päiviä, olivat maalanneet ja leiponeet ja kavereitakin tuntui löytyvän. Mutta päivä päivältä päiväkotiin meno tuntui vaikeammalta. Paniikki ja itku iski jo kun sinne suuntaan käännyttiin, eikä pojan jättäminen huutamaan tädin syliin tuntunut hyvältä ollenkaan. Viimeisenä ke aamuna ennen lomaa Vallu oli istunut koko 2,5 tuntisen tädin sylissä eikä osallistunut aktiviteetteihin lainkaan. Seuraavan päivän iltana oli päiväkodin "kevätjuhla". Olin Vallulle kertonut moneen kertaan että menemme sinne yhdessä eikä hänen tarvitse olla yksin. Silti paniikki iski ja poika kiipesi minua pitkin kuin apina puuhun ettei vaan joutuisi lattialle (ja päiväkotiin jäämään). Koko juhlan ajan sain tarkistushalauksia vartin välein, vaikka muuten olikin huippukivaa.

Lomien jälkeen sitten päätettiin että kun päiväkotiin meno on vain sitä varten että olisi kivaa ryhmässä ja kamujen kanssa - minä kun en vielä työtarjousta ole saanut - eikä se sitä tuntunut olevan, niin jätetään asia hautumaan. Ajoitus olisi ehkä ollut parempi nyt syksyllä, kun Vallun besikset Aino ja Eino on aloittaneet "kerhon" ja sitä kautta siitä on ollut puhetta. Parempi valmistelu olisi myös ollut tarpeen, vaikka toisaalta myös ajoitus kielenkehityksen kannalta oli huono. Juuri kun suomenkieli on alkanut kehittyä ja kommunikoinnissa ollaan päästy uudelle tasolle, ei päiväkodissa kukaan ymmärrä eikä poika ymmärrä aina heitä. Kyllä sieltä tosin jo uusia ranskankielisiä sanojakin tarttui mukaan :)

Tilalle tuli sitten uudenlainen ratkaisu - nimittäin naapurin (suomenkielinen) poika on meillä ajoittain hoidossa. Silloin askarrellaan, leikitään, pelataan.. Ja kun hän on jo 4v, niin Vallu saa hyvää esimerkkiä isojen poikien toimintaan. Vallun lempparisanontoja onkin tällä hetkellä "iso poika" :)