Ihanaa elämää kylässä

Nyt kun kesä on vihdoin saapunut, niin kyllä on ihanaa. Ja tää meidän kylä on kyllä niin superi paikka..!

Kerho Vallulle 

Toissapäivänä me mentiin vihdoin ekaa kertaa Bernexin perhekahvilaan. Se on joka ma, ti ja pe 9-11 ja paikalla on aina kaksi kaupungin sosiaali- ja terveysalan työntekijää. Tällä kertaa psykologi ja kätilö. Oikeesti, vähänkö hyvää palvelua lapsiperheille! Tietty palvelusta pitää vähän maksaa, 160 frangia per lukukausi, mutta se on näillä paikallisilla hinnoilla tosi halpaa. Toki vastineeksi ei saa ohjattua toimintaa, vaan itse pitää lapsensa perään katsoa, mutta henkilökunnan kanssa voi jutella, kysyä neuvoa etc. Ja tilassa on tosi kivoja leluja, jumppamattoja, kirjoja yms. + tietty samanikäistä seuraa :) 

Mä olin pikkasen siirtänyt kahvilaan menoa kun ajattelin että kaikki muut on paikallisia ja oon sitten siellä ihan orpoja mukana kun en puhu ranskaa. Vaan henkilökuntapa puhui englantia ja paikalla oli kaksi sveitsiläistä (joista toisella kotikielenä italia), kaksi venäläistä, yksi valkovenäläinen ja yksi belgialainen lapsi paikallisen lastenhoitajan kanssa. Eli englannin lisäksi pääsin puhumaan venäjää! (http://www.espacefamille.ch/)

Vallu tykkäsi kerhosta tietty, ja sai psykologilta kehut sosiaalisuudestaan (kiitos vaan taaperotreiffeille Singaporeen ;). Päikkärien jälkeen me treffattiin Terhi ja Inka yhdessä kylän lastenpuistoista. Siellä on lasten kahluuallas, jokohan tästä mainitsin? (Ihana tää meidän kylä!) Rekku oli mukana aidan takana ja sai aika paljon huomiota osakseen puistossa viilettäviltä nuorilta koululaisilta (täällä aloitetaan koulu 4v:nä). Mä opin uudenranskankielisen sanan:  Arret - lopeta. Ja kun tarpeeksi laittaa painoa r:lle (sehän onnistuu..) niin siitä tulee sopivan tuju käskymuoto niin että pikkupojatkin lopettaa lippalakilla aidan johon Rekku on sidottu hakkaamisen. Vallu käyttäyty kuin Rekku; meni poikien ja Rekun väliin seisomaan, ikäänkuin sanoakseen "tää on mun koira". Aika suloista miten noi kaks on bestiksiä :)

Vallu istui mielummin Rekun seurana kuin säntäsi leikkimään muiden lasten kanssa..

Ens kerralla altaaseen!

Kerho Rekulle

Viime sunnuntaina me oltiin normilenkillä pelloilla Vallun ja Rekun kanssa kun mä ajattelin että lähdetäänpä uutta suuntaa tutkimaan. Me seurattiin paria ratsastajaa ja bongattiin kyltti Societe Canine Geneve. Mitä?!? Koirakerho, näin lähellä meitä?! (30 min kävely on lähellä kun asuu maalla!) Me mentiin tietty katsomaan, ja voi miten toivo ja innostus heräsi kun nähtiin että koulutusaitauksessa oli agilityesteet! Tällä kerholla täytyy mennä hyvin, sillä siellä oli iso kerhotila, koulutusaitaus ja pari muuta aitausta. Me tutkittiin tiloja ja ilmoitustaulua ja katseltiin koulutusta, kun mies malamutin kanssa tuli kysymään voinko auttaa. Onneksi englanti sujui ja sain tietoa kerhosta, miten liittyä ja milloin agilitykoulutusta on. 

Tiistaina alkuillasta me mentiin tapaamaan agilitykoulutusvastaavaa joka veti alkeisryhmää ja törmättiin rouvaan joka on ollut meidän kanssa Tempo Recrean treeneissä muutaman kerran. Selvisi että tämä 65v rautarouva 22v ja kuuden koiran kokemuksella vetää keskiviikkoisin edistyneiden treenejä. Hän ei puhu englantia, mutta hei, agilityssähän selviää kehonkielellä ;) Hän toivotti meidät tervetulleeksi keskiviikon klo viiden ryhmään. Meitähän ei tarvii tällaisessa tapauksessa kahdesti kutsua...

Vallu jaksoi suht hyvin pari tuntia kentän laidalla..

Väsynyt mutta onnellinen Rekku :)

Treenit oli oikein sopivat (no ehkä pikkasen ois saanut olla enemmän haasteita..) ja meni tosi hyvin. Durianin voimalla tietty! Opittiinkin jotain taas vartalon käytöstä :) Kerholla tuntuu olevan tosi mukava meininki, ystävällisiä ihmisiä ja just sellainen yhdessä tekemisen meininki mistä mä tykkään. Leijuttiin kotiin!

Treenin lopussa mentiin koko rata virheettömästi mutta väsymys jaloissa painaen:

http://raisas.pic.fi/kuvat/Rekun+agility+videoita/