Lehmiä ja lehmipoika

Jokunen viikko sitten meillä oli oikein eläimellinen perjantai. Aamulla me lähdettiin Vallun ja Rekun kanssa kävelemään paikalliselle juustotehtaalle, Fruitieres de Nyon:lle. Matka kulkee tietä ja polkuja pitkin, lehmälaitumien poikki ja on enimäkseen ylämäkeä. Se on se lähin "vuoren huippu" jonka reitti lähtee tästä ihan kodin vierestä. Koska lehmät vaihtavat laidunmaata aika ajoin, oli ne sattumoisin tällä kertaa laiduntamassa juuri sillä laitumella jonka poikki polku menee. Vallun ja mun mielestä se oli tietysti tosi kivaa, mutta ei niinkään Rekun mielestä. Lehmät kun on niin kiinnostuneita Rekusta että haluavat sitä ihan läheltä haistaa ja koskettaakin.. Mikä mulle siis selvisi vasta kun olin videoimassa lehmien piiritystä - ekan videon jälkeen lähdettiin siis heti kävelemään laitumen päähän (toka video) ja päästettiin Rekku aidan toiselle puolelle turvaan ja jäätiin itse vielä hetkeksi lehmien kanssa seurustelemaan (video 3). Kuvia ja videot Jura/Scary but cute-albumissa.

Ylhäällä juustotehtaalla oli myös lehmiä, ja yllätykseksemme myös possuja. Nyt äitinä näen nämä tilaisuudet hyvinä eläinkokemuksina ja siksi tärkeinä hetkinä, mutta eläinsuojelijaminä suree jos eläinten olot eivät ole luksusta tai kun äiti lehmä huutaa viereisellä laitumella olevan vasikkansa perään.. Tekee jo mieli Vallullekin näitä elämän realiteetteja selittää, mutta vielä ei taida olla ihan aika kuormittaa kaksivuotiaan omaatuntoa. Ostettiin sen sijaan juustotehtaalta (joka siis koostuu kahdesta huoneesta, toisessa on juusto valmistumassa ja toinen on varasto/myymälä) palanen hyvää juustoa, ja tuettiin paikallista pientuottajaa, vaikka eläinsuojelijaminä olisikin vasikat nähtyään juuston jättänyt ostamatta.. (Kyllä nää paikalliset hyvät juustot tulee olemaan este mun vegaaniksi ryhtymiselle!).

Iha-haa, iha-haa..

Iltapäivällä meillä oli vuorossa hevostelua! Naapurimme ja Vallun kaveri Tiago lähti äitinsä kanssa mukaan - tai paremminkin me lähdettiin heidän mukaan - Ranskan puolelle ponitallille. Ponin vuokraus tunniksi, niin että itse taluttaa ponia ja lapsi on kyydissä ilman että ketään ponitallilta lähtee mukaan, on 8,5€. Musta se kuulostaa kovin edulliselta.. 

Meille oli kaksi ponia valmiina, ja Vallu sai sen pienemmän, Alf-ponin. Mä yllätyin miten pelottomasti Vallu meni ponin selkään ja miten liimattuna poika siellä satulassa pysyi! Alf oli perinteinen shettis eli jääräpää, mutta hyvin me tunnin talutuksesta selvittiin, pidettiin useampi ruohonsyöntitauko :) Vallu istui kyydissä vakavana, mutta taputti Alfia lopuksi ja kertoi ratsastuksen olleen kivaa - ja oli innoissaan menossa uudestaan!

Päivän kruunasi tallikissa joka kävi ruohikkoon makoilemaan silitystä varten ja nautti poikien huomiosta. Rekun kanssa kun ei noita kissoja yleensä pääse silittelemään..!