Interlaken, osa 2

Lomareissuhan ei ole lomareissu ilman minigolfia. Onneksi naapurihotellilla oli minigolfirata jossa perjantai-iltana saatiin myöhäisillä päikkäreillä ladatut akut tyhjättyä ;) 

Ylös, ylemmäs, huipulle!

Alpeilla kun oltiin, niin lähdettiin sitten lauantainakin hissillä ylös. Tällä kertaa  Schilthornille eli Piz Gloria:lle, joka tunnetaan myös '007 vuorena', sillä -69 vuoden James Bond 'On Her Majesty's Secret Service' leffaa on kuvattu siellä. Huipulle 2970 metrin korkeuteen mentiin neljällä eri hissillä, jokainen matka alkoi Bond-musalla :D

Matka oli jännä molemmille pojille. Molemmat käyttäytyivät tosi hyvin, mutta kyllä siinä meinas puna levitä poskille kun täydessä gondola hississä yhtä äkkiä tuntui nenään voimakas pierun käry.. Syyllinen oli jaloissani, täysin tietämättömänä ihmisten etiketin rikkomisesta. Oh well, onneksi matkat olivat lyhyitä ja kaikki pääsivät pian raikkaaseen vuoristoilmaan henkeään haukkomaan.

Näköala huipulta oli odotusten mukaisesti kerrassaan upea. Lämmintä oli vain ~ +15c, mukavaa vaihtelua > +30c keleille. Meillä kävi hyvä tuuri sään kanssa, että maisemat näkyivät hyvin ja kirkkaasti (vaikka ei nyt ihan Mont Blancille asti) juuri sen aikaa kun ylhäällä olimme ja pyörivässä kahvilassa istuimme. Alaspäin lähtiessämme saimme nauttia pilvien liikkeistä:

Matkalla alas pysähtelimme hissinvaihtopaikoilla, ja kävimme Murrenin kylässä jaloittelemassa ja perinteisiä taloja ihailemassa. Ennen hotellille paluuta tehtiin vielä Vallun ruokintastoppi Interlakenissa, puiston reunalla johon riippuliitäjät laskeutuivat. Vallu kun tykkää bongata noita taivaalla lentäviä :)

Illalla lähdettiin hakemaan viimeistä naulaa juustoöverien arkkuun kun toista iltaa peräkkäin tilattiin hotellimme ravintolassa fondueta. Nam, nam! (Mutta nyt hetkeksi riittää...) Vallulle tilattiin kasviksia, ja ne tulivatkin yrteillä maustettuina ja Sveitsin lipulla koristeltuna! Erinomaista palvelua, ja onnellinen pikkumies kun pääsi parsaa pureskelemaan. Vallu hurmasi taas niin että hotellinpitäjä pariskunnan Australialainen rouva napsaisi kuvan Vallusta ja vihannesannoksesta :) 

Hiljaista kuin huopatossutehtaalla..

Sunnuntaina sitten sanottiin heippa hyville näköaloille ja maukkaalle aamupalalle ja lähdettiin ajamaan kotiinpäin. Pysähdyttiin tosin tsekkaamaan Sveitsin pääkaupunki Bern. Tai no, se osa Berniä joka matkaoppaassakin esitellään: vanhakaupunki ja karhut. 

Bern on nimetty karhun mukaan. 'Ennen vanhaan' sen karhupuistossa pidettiin karhuja sisällä 22h, eli kaiken muun paitsi näytösten ajan, jolloin karhut tulivat ulos pieneen kuoppamaiseen aitaukseen ja ihmiset saivat ruokkia niitä. Nyt karhuja on kolme, ja niillä on reilusti tilaa ulkona, sisällä ja vedessä, ja niiden alue on hyvin virikkeistetty. Kun me menimme karhuista ohi toisen kerran, ne tuntuivat olevan hippasilla! En olekaan ennen karhujen nähnyt juoksentelevan eläintarha oloissa..

Bernissä vietettiin sunnuntaita ihan oikeasti. Moni ravintola (suurin osa itseasiassa) oli kiinni, ja vanhan kaupungin pääkatua lukuunottamatta kadut olivat autiot. Yllätyksellistä! Meidän vierailuajasta puolet menikin oikeastaan puistossa, Rekku sai nukkua varjossa (vanha herra alkoi olemaan aika poikki moisesta vuoristolomasta..) ja Valtteri leikkiä puiston pyörivillä härveleillä.

Illalla kotona jaksettiin vielä lähteä pyöräilemään, ihailemaan kotoisia peltomaisemia ja availemaan alamäkikävelyssä kipeytyneitä reisiä. Tällä kertaa nähtiin peura-äiti ja vasa! Ja monen monta lentokonetta..  

Laukkujen purku, laukkujen pakkaus.

Nyt sitten pakataan juuri puretut laukut ja suunnataan keskiviikkona Suomeen. Huh tätä reissaamista ;)